Aluaiy Kaumakanin (s. 1971) työskentelyn perusta on vahvasti etelätaiwanilaisessa Paiwan-kulttuurissa ja sen perinteissä: hän ammentaa roolistaan alkuperäiskansaan kuuluvana Paridrayan-yhteisön jäsenenä ja ottaa teoksissaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.
Hyödyntämiensä käsityötekniikoiden kautta hän punoo yhteen heimoylhäisön elämänkokemuksia ja raivaa tilaa Taiwanin alkuperäiskansojen vahvistumiselle ja perinnölle taiteen, ekologian ja kulttuuripolitiikan kentillä. Kaumakan luo veistoksia ja installaatioita käyttäen puuvillaa, kuparia, silkkiä ja lasihelmiä. Hän muun muassa kutoo orgaanisia ja kasvillisuutta muistuttavia muotoja käyttäen Paiwanin perinteistä ”Lemikalik”-kudontatekniikkaa.
Kuva: Wei-Lun, LU
Aluaiy Kaumakan: Cevulj – Perheen tie, 2021-22, yksityiskohta. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, HAM Helsingin taidemuseo. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Cevulj – Perheen tie, 2021–22
Teospaikka: HAM Helsingin taidemuseo
Vuonna 2009 Kaumakanin kotikylään iski erityisen voimakas taifuuni Morakot, joka pakotti asukkaat jättämään kotinsa ja muuttamaan pois. Teoksessaan Cevulj – Perheen tie Kaumakan palasi kotiseudulleen ja hyödyntämällä luovaa, yhteisöllistä prosessia etsi tapoja yhdistää hajalleen joutuneen yhteisönsä jäseniä. Prosessi elvytti, mutta myös muokkasi vanhoja perinteitä. HAMin pohjoisessa kaarihallissa nähtävän teoksen keskiöön nousevatkin kysymykset siitä, miten selvitä ja elää vaurioituneessa ja muuttuneessa elinympäristössä.
Teos on osa taiteilijan Rubbing series -teossarjaa, jossa hän valmistaa vanhan kylänsä maa-aineksesta ja palaneen kasvillisuuden tuhkasta pigmenttejä. Niillä hän siirtää hieromalla ja painamalla kankaalle esi-isiensä kulttuurista omaisuutta, rakennuksia ja esineistöä. Kaumakan näki esi-isiensä rakentaman kiviseinän halkeamassa kasvavan kasvin. Tämä osoitti hänelle, että vaikka hänen kansansa ei enää asunut kylässä, elämä jatkui ja yhteys esi-isien henkiin säilyi vahvana.