Asunción Molinos Gordo on espanjalainen tutkija ja taiteilija, jonka työskentelyyn antropologia, sosiologia ja kulttuurintutkimus vaikuttavat vahvasti. Näiden tieteenalojen avulla Molinos Gordo kyseenalaistaa ”innovaation” määritelmää tämän päivän valtavirtakeskusteluissa. Molinos Gordon tavoitteena on luoda vähemmän kaupunkikeskeisiä tapoja ymmärtää edistystä. Nykyajan maatyöläisten asemaan keskittyvässä työssään hän käsittelee mm. maankäyttöä, paimentolaisarkkitehtuuria, maanviljelijöiden lakkoja, maa-alueiden byrokratiaa, työn muutosta maaseudulla, bioteknologiaa ja globaalia elintarviketeollisuutta.
Helsinki Biennaalissa nähtiin uusi versio teoksesta ¡Cuánto río allá arriba! (2021). Vesiruukuista koostuva veistosten sarja ilmentää eri elementeistä kootun taiteen ilmaisuvoimaa. Molinos Gordon teoksen nimi on lainaus Octavio Pazin runosta El Cántaro Roto (1958). Siinä huudahdus ¡Cuánto río allá arriba! (”ja niin monta jokea”) kyseenalaistaa todellisuuden peittelyyn käytetyn edistyksen myytin. Teos on kunnianosoitus maanviljelysyhteisöjen perinteisten vesiruukkujen tuhansien käyttötarkoitusten ja muotojen takana olevalle ajattelulle. Lisäksi se sisältää ehdotuksen palauttaa arvoonsa planeettamme resursseja tähän asti ohjanneen yhteistyö- ja solidaarisuusetiikan rippeet.
Joulukuussa 2020 vedellä – joka on yhteistä hyvää ja elämän lähde kaikille Maan asukkaille – alettiin käydä kauppaa Wall Streetillä. Tein siihen aikaan tutkimusta tavoista, joilla nykyisen Valencian kaupungin alueella eläneet amazighi-yhteisöt aikoinaan käyttivät vettä. Eri puolilta Pohjois-Afrikkaa saapuneet, maanviljelyä harjoittaneet berberiperheet rakensivat 700-luvulla kastelujärjestelmän, josta vettä jaettiin tasapuolisesti kaikille alkuperäisten ja uudisasukkaiden rauhallisen rinnakkaiselon varmistamiseksi.
Nämä ihmiset loivat kehittyneen, oikeudenmukaisen ja vastuullisen vesijärjestelmän. Oli uskomatonta havaita kahden teknologian välinen kontrasti: yhtäällä nykyaikainen ja mutkikas rahatalous, joka yksityistää tehokkaasti joka ainoan vesipisaran, toisaalla maurien muinainen vesiteknologia, joka nimenomaan tähtäsi konfliktien välttämiseen, resurssien tasapuoliseen jakamiseen ja yhteiskuntarauhan vakiinnuttamiseen eri yhteisöjen kesken.
Laajensin tutkimustani käsittämään muita tuon ajan vesiteknologioita, jotka toimivat samalla periaatteella kuin kastelukanavat, ja päädyin keramiikan pariin. Ruukkuja, kannuja, vesipulloja, vateja, juomasarvia… useimmat liittyivät veden kuljetukseen, varastointiin ja kulutukseen. Ne kertovat yhteisön leikillisistä – yhtä aikaa funktionaalisista ja nokkelista – käytännöistä, joita kuvastaa runsas symboliikka. Runsauden ajatusta ylläpitävien astioiden muodot osoittavat maapallon muiden elämänmuotojen suuntaan ja seuraavat kahta perustavanlaatuista ohjenuoraa: ihmisten yleismaailmallista oikeutta sammuttaa oma, ja eläintensä, jano sekä kastella viljelyksiään.
Asunción Molinos Gordo
Asunción Molinos Gordo: ¡Cuánto río allá arriba! (Ja niin monta jokea!), 2023. © HAM/Helsinki Biennial/Sonja Hyytiäinen
Molinos Gordon taidetta on ollut esillä useissa taiteen tiloissa, mukaan lukien Art Jameel (Dubai), IVAM (Valencia), Victoria & Albert Museum (Lontoo), Delfina Foundation (Lontoo), ARNOLFINI (Bristol), The Townhouse Gallery (Kairo), Darat Al Funun (Amman), Tranzit (Praha), Cappadox Festival (Uchisar), Suomen valokuvataiteen museo (Helsinki), Museo Carrillo Gil (Meksiko), MAZ Museo de Arte de Zapopan (Guadalajara), MUSAC (León), CA2M (Madrid), CAB (Burgos), Matadero (Madrid), ja La Casa Encendida (Madrid).
Asunción Molinos Gordo
¡Cuánto río allá arriba!
Ja niin monta jokea!
2023
veistos (keramiikka)
Keraamikot:
Arturo Mora Reflejo Metalico, Manises
Juan Carlos Iñesta, Domanises, Manises
Ana Pales, Cerámicas Tevisan, Manises
Taiteilijan suostumuksella.