Italialainen kuvanveistäjä Giuseppe Penone (s. 1947) aloitti uransa 1960-luvun lopulla Arte Povera -liikkeessä, joka vakiinnutti arkipäiväisten ainesosien, kuten luonnonmateriaalien käytön taiteessa.
Penonen varhaiset performanssipohjaiset teokset tapahtuivat taiteilijan kotikylän, Garession, lähimetsissä. Näissä teoissaan hän tutki ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon, toimiessaan itse välittömässä vuorovaikutussuhteessa lähiluonnon vesien, kivien ja puiden kanssa. 1980-luvulta lähtien Penone on valanut pronssista puita, joiden orgaanista, luonnon luomaa muotoa hän pitää täydellisenä veistoksen prototyyppinä.
Helsinki Biennaalissa nähtävä teos on yli kaksitoistametrinen veistoksellinen muodonmuutos, jossa Penone tutkii ihmisen ja luonnon välistä erottamatonta yhteyttä.
Teospaikka: Esplanadin puisto
Kuva: Laurence Sudre