Hans Rosenström (s. 1978) on äänen ja tilan parissa työskentelevä suomalaissyntyinen taiteilija. Häntä kiehtoo intiimiys, joka liittyy toisen ihmisen äänen vastaanottamiseen ja kuuntelemiseen.
Oma äänemme syntyy kehomme sisällä, mutta toteutuakseen sen on irtaannuttava meistä ja tultava kosketuksiin toisen elävän olennon kanssa. Puhuessamme, kuiskiessamme tai laulaessamme kuromme yhteen välillämme olevaa etäisyyttä, ikään kuin kosketamme toista äänellämme. Rosenström tutkii taiteessaan tätä kosketusta ja sen erilaisia vaikutuksia.
Paikkasidonnaisissa ja tilallisissa installaatioissaan Rosenström käyttää ääntä tehdäkseen kokijan tietoisemmaksi omasta kehostaan sekä sen vuorovaikutuksesta ympäristön ja vallitsevan hetken kanssa.
Kuva: Nordic Embassies/Bernhard Ludewig
Hans Rosenström: Ajan aallot, 2025. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Tidal Tears (Ajan aallot), 2025
Teospaikka: Vallisaari
Vallisaaressa taiteilijaa on kiehtonut erityisesti paikan ympäristössä tapahtuva hidas muutosprosessi. Vähentynyt ihmistoiminta ja rakennetun infrastruktuurin rappeutuminen on antanut vuosien varrella tilaa muiden elämänmuotojen kukoistukselle saarella. Samanaikaisen hajoamisen ja uudelleensyntymisen vuoropuhelu toistuu myös muissa ekologisissa järjestelmissä, kuten metsässä tai jopa hengityksessämme. Installaation elementit – aaltoileva ääni, tiivistynyt vesi, kivettyneen puun hiljaisuus ja vierailijan hetkellinen läsnäolo – tuovat yhteen luonnon jatkuvien syklien sisältämiä eroavaisia ajallisuuksia.
Ääniaallot ovat energiaa, joka kokemuksena on läsnä vain ohimenevän kuulemisen hetken, kun taas kivettyneet ainekset muuttavat muotoaan äärimmäisen hitaasti. Teoksen maan sisästä esiin kaivetut fossiilit ovat siipipuukasvien heimoon kuuluvien puiden kappaleita. Kahdenkymmenen miljoonan vuoden aikana kivettynyt puumateriaali on konkreettinen muistuma ajalta ennen ihmistä.
Vesi, vieläkin vanhempi aine, on puolestaan kaikkia elollisia olentoja yhdistävä elementti, joka sitoo kehoja yhteen jaetun janon tunteen ja kiertokulkunsa kautta ylittäen pitkiä aikoja sekä suuria etäisyyksiä.
Teoksessa katsojan liikkeestä aktivoituva äänikokonaisuus jäljittelee Vallisaaren luonnon ääniä, sekä ihmiskorvalle kuuluvia että niiden tavoittamattomissa olevia, kuten maaperän mikroskooppista elämää. Hengityksenomaisesti liikkuva ääni heijastelee kasvun ja hajoamisen kiertoa. Se alkaa maanalaisista, matalista taajuuksista, käy korkealla ilmassa puiden oksien tasalla ja palaa taas maaperään. Ihmisäänin tuotettu tulkinta ei-inhimillisten toimijoiden äänimaailmasta kytkee kuulijan kokemuksen hänen kehoonsa ja ottaa sen osaksi teosta ja sen aistimista.
Tiftö Foundation tuki mahdollistaa Hans Rosenströmin uuden teoksen.