Siirry sisältöön

Jenni Laiti & Carl-Johan Utsi

FI/SE, SE

Jenni Laiti (s. 1981) on saamelainen taiteilija, ympäristö- ja alkuperäiskansa-aktivisti ja duojár eli saamelaisen käsityön tekijä, jonka työskentelyssä aktivismi ja taide kulkevat usein käsikkäin.

Niin ympäristön kuin ihmisyhteisöjen kannalta oikeudenmukaisemman maailman tavoitteleminen on oleellinen osa Laitin taidetta, joka länsimaisen taidekäsityksen sijaan kumpuaa saamelaisesta duodji-perinteestä ja liittyy osaksi sen ylisukupolvista jatkumoa.

Duodji on käsityötä ja taidetta, mutta se on myös kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa taidetta ei pidetä elämän muista osa-alueista irrallisena, vaan kaikessa olemisessa ja tekemisessä läsnä olevana piirteenä.

Carl-Johan Utsi (s. 1978) on itseoppinut saamelainen valokuvaaja ja poronhoitaja Jokimukasta, Saamenmaalta.

Paimentaessaan Utsilla on aina mukanaan kamera, jolla hän tallentaa porojen arkea ja alati muuttuvia Saamenmaan maisemia. Hänen tavoitteenaan on luoda kuvia, joista voi aistia subarktisen alueen eloisat luonnonsävyt ja valon, sekä maan ja sen asukkaiden kauneuden ja perimmäisen olemuksen.

Kuvat: Carl-Johan Utsi

Isoäitimme kyyneleet, 2023

Teospaikka: HAM Helsingin taidemuseo

HAMin eteläisessä kaarihallissa esitettävä, yksikanavainen videoteos Isoäitimme kyyneleet on runollinen kuvaus ihmisen suhteesta maailmaan, jonka koko olemassaolo on uhattuna. Saamelainen elämäntapa perustuu talveen ja kylmyyteen. Pakkanen ja arktisten alueiden kahdeksan vuodenaikaa ovat elinehtoja perinteisille saamelaisille tavoille elää. Ilmaston lämpenemisen myötä pysyvästi muuttuvat vuodenajat tarkoittavat elämän raamien supistumista niin ihmisten muodostamille kansoille ja yhteisöille kuin muunlajisille eläimille, joiden maailmat ovat jäsentyneet arktisten olosuhteiden mukaisiksi.

Teoksen taustalla vaikuttaa ymmärrys siitä, kuinka kehojemme ja ympäristömme välillä on katkaisematon yhteys: se, mitä tapahtuu ympäristöllemme, koskettaa vääjäämättä myös meitä. Maan ja ympäristön trauma on myös sitä asuttavan ihmisen traumaa, sillä ihminen on ympäristöstään riippuvainen. Teos on kehotus hidastaa vauhtia, jotta luonnolla olisi aikaa parantua.

Tukijat: Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Ruotsin suurlähetystö Helsingissä