Maria Thereza Alvesin (s. 1961) teokset tutkivat usein tiettyjen alueiden historiaa ja olosuhteita ja tuovat esiin vaiettuja kertomuksia.
Alvesin projektit syntyvät vuorovaikutuksessa niiden paikkojen fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen kanssa, joissa hän asuu tai vierailee. Teoksissaan Alves on käsitellyt esimerkiksi portugalilaisen imperialismin tuhoisia vaikutuksia kotimaansa Brasilian alkuperäiskansoihin sekä Espanjan valloituksen vaikutuksia Amerikassa.
Alves on São Paulon vihreän puolueen perustajajäsen ja entinen alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia, itsemääräämisoikeutta ja ympäristön suojelua ajavan International Indian Treaty Councilin jäsen, mikä näkyy hänen taiteellisen työskentelynsä teemoissa.
Kuva: Francesca Fattori
Maria Thereza Alves: Olioneuvosto-sarja, 2022-2023, yksityiskohta. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, HAM Helsingin taidemuseo. Martins & Monteron, Sao Paolo, Bryssels, luvalla. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Kukkulaolio / Seres Morros & Olioneuvosto, 2021–2023
Teospaikka: HAM Helsingin taidemuseo
Kukkulaolio / Seres Morros –sarjan akvarelleissa Alves kuvaa São Paulon alueen kukkuloita, jotka ovat muuttuneet peruuttamattomasti ihmisen toiminnan seurauksena.
Olioneuvosto-teoskokonaisuudessa Alves purkaa poliittisen päätöksenteon ihmiskeskeisiä rakenteita ehdottaen, että on löydettävä keinoja muiden kuin ihmisten osallistamiseksi päätöksentekoon. Demokratian periaatteisiin kuuluu, että päätöksiin ovat tavalla tai toisella vaikuttamassa ne, joita päätöksenteon seuraamukset koskettavat. Kansallisten ja valtiollisten päätöksentekoprosessiemme tulokset väistämättä vaikuttavat myös muihin eliölajeihin, joilla ei kuitenkaan ole omaa ääntä.
Tämän määritelmällisen piirteen mukaisesti demokratia toteutuu vain, jos myös muut elolliset kuin ihmiset ja niiden tarpeet huomioidaan.
Olioneuvosto kiinnittyy sijainniltaan São Pauloon. Esillä olevissa akvarelliteoksissa on kuvattu alueelle tunnusomaisia tai sinne hakeutuneita kiviä, ruohoa, maaäyriäisiä, hyönteisiä, sammakkoeläimiä ja matelijoita, jotka ovat olennaisia kukoistavan, enemmän kuin ihmiskeskeisen yhteisön luomisessa. Veistosmaiset teososat taiteilija on sen sijaan suunnitellut eräänlaisiksi suojiksi tai turvapaikoiksi, joiden on tarkoitus rohkaista ajattelemaan inklusiivisemman ja tiiviimpiä riippuvuussuhteita sisältävän yhteisön mahdollisuutta.