nabbteeri on Janne Nabbin (s. 1984) ja Maria Teerin (s. 1985) muodostama taiteellinen yksikkö, jossa heidän identiteettinsä ja toimijuutensa sulautuvat leikkimielisesti yhteen. nabbteerin teokset tarkastelevat monilajisten kulttuurien ja yhteiselon mahdollisuuksia.
Työskentelyssään nabbteeri loisii, kokoaa jäänteitä sekä penkoo tomuisia nurkkia ja raunioita tavoitteenaan paljastaa arjen piiloon jääneitä maailmoja, joita toisenlajiset olennot asuttavat. Usein prosessiluonteiset, yllätyksellisyyteen pohjautuvat ja tutkimusmatkojen kaltaiset teokset yhdistävät mediataiteen ja installaation keinoja sekä paikallisesti löydettyjä materiaaleja. Näissä teoksissa keskiössä ovat muutos sekä elämän ja kuoleman kiertokulku.
Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen
nabbteeri: parahultainen isäntä, 2025, yksityiskohta. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
parahultainen isäntä, 2025
Teospaikka: Vallisaari
Taiteilijoille tärkeä loisimisen käsite ja sen sisältämät (positiiviset ja negatiiviset) suhteiden muodostamisen mahdollisuudet ovat läsnä myös Helsinki Biennaalin uudessa parahultainen isäntä -installaatiossa. Teos on yksi muunnelma lahoamisen ja hajoamisen teemasta, jonka parissa nabbteeri on työskennellyt jo vuosikymmenen ajan. Saarella kuljeskellessaan ja sen yhteyksiä havainnoidessaan nabbteeri on löytänyt teokselle suotuisat puitteet ja olosuhteet, jotka tarjoavat työskentelylle mahdollisen tarttumapinnan.
Vallisaaren vanhaan, purkukuntoiseen kouluun kiinteästi rakennettu teos hyödyntää saarelta löytyvää kasvimateriaalia, tippuneita oksia ja pystyyn kuolleita talventörröttäjiä.
Mukana on myös Vallisaarelle erityisiä tulokaskasveja, kuten idänukonpalkoja ja harmioita, jotka molemmat ovat polemokoreja eli sotilaiden Vallisaareen rehun mukana tuomia lajeja. Läpitunkemattoman rydön talon pintaan muodostavassa teoksessa on läsnä sekä piiloutumisen ja jopa puolustautumisen elementtejä, mutta se luo myös suojaa ja toivottavasti rikastuttaa hajoamassa olevaa rakennusta elinympäristönä saaren erilaisille asukeille. Teoksen alle, väliin ja sisään jää niin saaren kuin biennaalinkin historiaa.