Olafur Eliasson (s. 1967) on islantilais-tanskalainen taiteilija, joka tunnetaan suurikokoisista installaatioistaan, julkisen tilan hankkeistaan sekä katseen ja kokemusten moninaisuutta käsittelevistä teoksistaan.
Hänen työskentelyään ohjaa usein ajatus siitä, kuinka jokainen näkee taideteoksen, esineen tai ympäristön omalla uniikilla tavallaan. Katsomisen kokemustamme ohjaa aina meidän oma henkilökohtainen näkökulmamme. Kiinnostus katsomisen erilaisia tapoja kohtaan johdatti Eliassonin jo 1990-luvulla tarkastelemaan kaleidoskooppeja, ja siitä lähtien ne ovat olleet yksi keskeisistä elementeistä hänen taiteessaan.
Kuva: Louise Yeowart
Olafur Eliasson: Katselukone, 2001/2003. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. © 2001/2003 Olafur Eliasson. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Maija Toivanen
Katselukone, 2001/2003
Teospaikka: Vallisaari
Kaleidoskooppi on optinen laite, joka muuttaa sen lävitse tarkastellun objektin tai maiseman peiliheijastumien avulla geometriseksi kuvioksi. Taiteessa ja runoudessa se on merkinnyt muun muassa ihmismielen muovautumista ja kehitystä. Laitetta on käytetty yksilön identiteetin rakentumisen ja jatkuvan kokemusmaailmojen muutoksen symbolina. Kuten kaleidoskoopin lukuisten peilien toisiinsa kohdistamat heijastumat rakentavat yhtenäisen kuvion, niin myös yksilön jokainen uusi kokemus heijastuu aikaisempaan kokemusten rykelmään. Pienikin liikahdus muuttaa kuvion uudeksi ja vastaavasti voi oma yksilöllinen kokemusmaailmammekin joskus kohdata suuriakin muutoksia. Kaleidoskooppi voidaan nähdä myös hyönteisten verkkosilmän kaltaisena, ja siinä mielessä se kutsuu kuvittelemaan enemmän kuin inhimillistä tapaa nähdä maailma.
Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistävälle kannakselle sijoittuva Katselukone on käänneltävä ja maiseman erilaisiin yksityiskohtiin kohdistettava katselulaite. Se tarjoaa yleisölle mahdollisuuden valita itse, mitkä osat maisemasta kulloinkin tulevat osaksi teosta. Jokainen katselukerta on samaan aikaan yksilöllinen, mutta tavallaan myös yhdenmukainen kaleidoskoopin muovatessa maisemaa symmetrisesti jatkuvaksi abstraktiksi kuvioksi. Eliassonin teos alleviivaa luonnonilmiöistä muodostuvien kokemustemme moninaisuutta ja kannustaa etsimään uusia näkökulmia luonnon ja ympäristömme tarkasteluun.