Taiteilijana, tutkijana ja elokuvaohjaajana työskentelevä Norjan saamelainen Sissel M Bergh (s. 1974) tutkii monialaisen taiteensa avulla, miten voisimme uudistaa suhdettamme maailmaan, maahan, muistoihin, valtaan ja magiaan.
Hän muun muassa esittää, miten myytin, faktan ja tahallisten valheiden vuorovaikutus on vaikuttanut erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä historian virallisiin tulkintoihin.
Eteläsaamen kieltä tutkimalla Bergh tarkastelee eteläsaamelaisen ja norjalaisen kulttuurin lomittumista ja toisaalta sitä, miten eteläsaamelaista vaikutusta norjalaiseen ja ruotsalaiseen kulttuuriin on tukahdutettu poliittisista syistä. Berghin teoksissa historia ja maa ovat arkistoituina kielessä, ja perimätieto on väline menneisyyden kerroksien purkamiselle ja yhteyksien uudelleenluomiselle paikalliseen ympäristöön.
Kuva: Jana Pavlova
Sissel M Bergh: Hovren Gåetie (Taivaan iho), 2022. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, HAM Helsingin taidemuseo. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Hovren Gåetie (Taivaan iho), 2022
Teospaikka: HAM Helsingin taidemuseo
Berghin teos muodostuu hirvennahasta valmistetusta teltasta ja sydämenmuotoisesta valonlähteestä sen sisällä. Hirvennahkaan taiteilija on kuvannut keskeisen saamelaisen kosmologian kertomuksen, joka on säilynyt ajalta ennen kolonisaatiota. Kertomuksessa Suuri metsästys arktisen taivaankannen poikki juoksee joka yö hirvi, jonka metsästäjä yrittää kaataa nuolellaan. Hirven pelastaa Pohjantähti, jonka tehtävä on pitää taivaankansi paikoillaan – mikäli hirvi kaatuisi, putoaisi taivas maahan ja maailma tuhoutuisi. Tarinan voi katsoa viittaavan tasapainoon, joka tulisi löytää ihmisen tarpeiden ja luonnon välille.
Berghin teos kantaa lukuisia viittauksia vanhoihin saamelaisiin teksteihin ja saamelaisuuden vaikutteisiin skandinaavisessa kulttuurissa ja paikannimissä. Esimerkiksi vastanyljetty sininen hirvennahka yhdistyy taivaan käsitteeseen. Toisaalta Berghin kuvakieli nahan pinnassa viittaa perinteisten saamelaisten rumpujen kuvituksiin. Tämän symboliikan ja eteläsaamelaisten sanojen rinnalle Bergh tuo vastaavia norjan- ja englanninkielisiä termejä ja pyrkii näin kulttuurien väliseen vuoropuheluun, jossa olisi mahdollista samanaikaisesti sekä säilyttää vanhaa että luoda uutta tietoa maailmasta.