Suzanne Treister tuli alun perin tunnetuksi taidemaalarina, mutta 1990-luvulla hänestä kehkeytyi digitaalisen median ja verkkopohjaisen taiteen edelläkävijä. Treister käsittelee laajassa tuotannossaan omalaatuisia narratiiveja ja epätavallisia tutkimuskokonaisuuksia, joiden avulla hän tuo esiin valta-, identiteetti- ja tietojärjestelmiä yhteen sitovia rakenteita. Treisterin projektit ovat mielikuvituksellisia uudelleentulkintoja erilaisista luokitteluista ja historioista, jotka tarkastelevat piilotettujen ja huomaamattomin voimien vaikutusta niin yrityselämässä tai sotilaallisessa toiminnassa kuin paranormaaleissa ulottuvuuksissakin.
Vallisaaressa puiseen mökkiin sijoittunutTechnoshamanic Systems (2020-21) esittelee mikrokosmisia kolonialismin vastaisia suunnitelmia ja teknologis-spiritualistisia kuvitelmia vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, joissa maapallo pelastuu ja kosmos asutetaan. Treisterin teos kannustaa taiteen, henkisyyden, tieteen ja teknologian voimien yhdistämiseen. Hän luo hypnoottisia näkyjä potentiaalisista yhteisöllisistä tulevaisuuksista, joissa elämme rinta rinnan mahdollisten maapallon ulkopuolisten olioiden ja sivilisaatioiden kanssa.
Mökin sisällä olevien vesiväritöiden rinnalla saarella nähtiin lisätyn todellisuuden eli AR-teknologian avulla toteutettu teososa, joka sai Treisterin visiot leijumaan korkealla taivaankannella.
Luin 8.4.2020 artikkelin, jonka mukaan presidentti Trump oli allekirjoittanut Kuun maaperän louhinnan mahdollistavan määräyksen. Artikkelissa kerrottiin, että Yhdysvallat aikoo vastustaa kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotka estävät Kuun, Marsin tai muiden taivaankappaleiden maaperän louhinnan. Jutussa todettiin myös, että Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut vuoden 1979 sopimusta, jonka mukaan kaiken avaruudessa tapahtuvan toiminnan tulee noudattaa kansainvälistä lainsäädäntöä, ja että vuonna 2015 kongressi oli säätänyt lain, joka sallii amerikkalaisten yritysten käyttää Kuun ja asteroidien luonnonvaroja.
Tammikuussa olin vieraillut Lontoon Designmuseossa Moving to Mars -näyttelyssä, jossa esiteltiin Marsiin suunniteltuja asutusalueita. New Scientist arvioi näyttelyä toteamalla, että siellä sitä oppiikin oikeaksi marsilaiseksi. Yksityisen avaruusteollisuuden – Elon Muskin, Richard Bransonin ja muiden yrittäjien – tavoitteita tutkiessa kävi selväksi, että kolonisaation aika ei ole ohi: osa ihmiskunnasta tähtää maailmankaikkeuden valloitukseen ja tuhoamiseen. Olettaen että avaruusteollisuuteen liittyvän teknologian kehitystä ei voi pysäyttää, tarvitaan maapallon sorron ja tuhoamisen vastaisten liikkeiden lisäksi myös eettisiä malleja ihmiskunnan ei-kolonialistiselle tekno-spirituaaliselle tulevaisuudelle avaruudessa.
Elämän maapallolla jatkumiseen liittyvien positiivisten visioiden kuvitteleminen on panokseni nouseville avaruuskognition, -etiikan ja -bioetiikan aloille. Käytän termiä teknoshamanistinen tavalla, joka pyrkii laajentamaan sen nykyistä määritelmää ja määrittelemään sen uudelleen niin, että se voisi kattaa maailmankuvan, jossa teknologiaa – valtavirran taloudellisten intressien, suuryritysten ja vallanpitäjien sijasta – ohjaavat tulevaisuutta positiivisella tavalla vahvistavat voimat.
Suzanne Treister
Suzanne Treister on viime vuosina esiintynyt seuraavissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä: Ateenan biennaali, Muzeum Sztuki (Lodz), Ljubljanan taidegrafiikan biennaali, Kunstmuseum Appenzell (2021); Schirn Kunsthalle, Frankfurt, Jerevanin biennaali (2020); Istanbulin biennaali, Moderna Museet (2019); Busan-biennaali, CAPC Bordeaux, EKKM Tallinna, CCCB Barcelona, ZKM Karlsruhe (2018); IMMA Dublin, Haus der Kulturen der Welt Berliini, Montreal Museum of Fine Arts (2017); P.P.O.W. New York, Liverpool Biennial, V&A Museum Lontoo, Bildmuseet Uumaja; Bard Hessel Museum New York (2016); ICA Lontoo, Centre Pompidou Pariisi, Kunstverein München, Stedelijk Museum Bureau Amsterdam (SMBA), Thyssen-Bornemisza Art Contemporary Wien, HMKV Dortmund (2015); Shanghain biennaali, Montréalin biennaali (2014).
Suzanne Treister
TECHNOSHAMANIC SYSTEMS New Cosmological Models for Survival
TEKNOSHAMANISTISIA JÄRJESTELMIÄ Uusia kosmologisia eloonjäämisen malleja
2020-2021
paikkasidonnainen installaatio: Puinen kierrätettävä metsämökkirakennelma, 185 digitaalista painokuvaa alkuperäisistä vesivärimaalauksista, lisätty todellisuus
Projektin osat: Projektidiagrammeja, Maan ekosysteemejä ja arkkitehtuureja, Uudelleen keksittyjä teknologioita, Planeettojenvälisiä yhteiskunnallisia rakenteita, Avaruusaluksen piirustukset, Vaatteet, Planeettojenvälisiä avaruusasuinpaikkoja, Planeettojenvälisiä meditointi- ja biosfäärisaaria, Kristalliarkkitehtuureja, Haaskalintuja, Rituaaleja, Tähtiä ja visioita.
Lisätyn todellisuuden toteutus: James Wreford
Teos on esillä taiteilijan ja seuraavien tahojen suostumuksella: Annely Juda Fine Art, Lontoo, ja P.P.O.W. Gallery, New York