Biennaali-installaatio syntyy muovijahdissa

Harakan saaressa yli kaksi vuosikymmentä työskennelleelle Tuula Närhiselle rantojen roska kertoo ihmisestä ja tästä ajasta.

“Muovijahdissa kirkkaat värit pistävät silmään”, kuvailee taiteilija Tuula Närhinen. Närhisen teosten materiaali on muoviroska, jota Helsingissä vallitsevat lounaistuulet kuljettavat Harakan saaren huuhtoutumisrannalle. Sen verran ahkerasti taiteilija on roskajahdissa ollut, että saaren lounaisranta on nyt siistissä kunnossa. Närhiselle muoviroskat kertovat tästä ajasta ja ovat jälkiä ihmisen toiminnasta: “Muovi on nykyaikaa, jota meri tuo meille.”

Tämä haastattelu on tehty toukokuussa 2023, jolloin Helsinki Biennaalin tekninen tuottaja on juuri kuljettanut Närhisen teoksen muoviosat Busterilla, pienellä moottoriveneellä, Harakasta Vallisaareen. Taiteilijan keräämästä ja lajittelemasta pienikokoisesta ja värikkäästä muovijätteestä rakentuu parhaillaan saareen Muovihorisontti-nimeä kantava (2019-2023) installaatio. Sen taiteilija asettelee 20 metriä pitkään hyllyyn, yhteen saaren historiallisista ruutikellareista. Hylly myötäilee bunkkerin seinää. “Hylly sijoittuu samaan suuntaan, josta meri meille kaiken roskan tuo”, kuvailee Närhinen.

Taiteilijaidentiteetti kietoutuu Harakan saareen

Harakan saari on paikka, jonka ympärille Närhisen koko taiteilijaidentiteetti on rakentunut. Tällä hetkellä yli 20 vuoden työskentelyä saaressa varjostaa uhka taiteilijoiden työhuoneiden vuokrasopimusten päättymisestä. Taiteilija on tilanteesta huolissaan, ja kokee tärkeäksi puhua saaren 30-henkisen taiteilijayhteisön äänellä.

Harakan saaressa työskennellessä ja kulkiessa Närhinen on jatkuvasti yhteydessä mereen. “Soutaessa on kosketuksissa veteen airojen ja köysien välityksellä. Siinä tulee tarkkailtua tuulia, mutta myös veden laatua. Esimerkiksi leväkukintoja ei voi olla huomaamatta.” Yhteysvene Harakkaan kulkee huhtikuusta lokakuuhun. Muu aika saareen kuljetaan omilla soutuveneillä. “Kaksi viimeistä talvea ovat olleet jäällä liikkumisen suhteen toivottomia. Ilmastonmuutos näkyy saaressa työskennellessä.” 

Närhinen on koulutukseltaan kuvataiteen tohtori. Nykyään hän työskentelee installaatioiden parissa, mutta aloitti Kuvataideakatemiassa maalaustaiteen osastolla. “Lauri Anttila oli minulle tärkeä opettaja Kuvataideakatemiassa, ja hän teki valokuvaveistoksia, joissa on tärkeää liikkuminen tietyssä maisemassa eli retkiaspekti on mukana, ja teokset sijoittuvat kulttuurihistorian ja luonnon välimaastoon. Ehkä maisemaa ei tarvitsekaan maalata, vaan sinne voi mennä kävelemään ja tuoda maisemakuvan esiin installaation muodossa. Kai se on jonkinlaista maisemamaalauksen johdannaista. Siihen liittyy liikkuminen, keräily ja sommittelu, kokoaminen. Tärkeä aspekti työskentelyssäni on luonnossa kulkeminen, se ei tapahdu paikallaan, vaan on mentävä huoneesta ulos.”

© Helsinki Biennaali/HAM/Sonja Hyytiäinen

Räjäytystyömaiden panoslanka on merien yleinen muoviroska, joka päätyy myös hanhien pesiin

“Meri tavallaan lajittelee roskat nostaen kevyet roskat ylemmäs, sillä myrskyjen jälkeen roska ajatuu eri etäisyyksille rantaviivasta. Kaikkein ylimpää löytyy kevyitä ja pieniä muovihelmiä, joita on työläs kerätä”, kuvailee Närhinen. Muovipusseja ja pulloja rannoilta löytyy nykyään vähän. Mustia korkkeja, leluja ja tutteja ja nuuskarasioita on taas runsaasti.

Veden pinnalla saattaa kellua pätkiä muovista panoslankaa, joita taiteilija poimii suoraan merestä. Se on Närhisen mukaan nykyään yleinen roska. Panoslankaa käytetään sähköttömässä impulssiletkusytytysjärjestelmässä kaivos-, louhinta- ja rakennustyömaiden räjäytystöissä.

Muovipinnotteista panoslankaa on käytetty esimerkiksi länsimetron ja Kalasataman rakennustöissä sekä merenalaisissa räjäytystöissä, jotta Hernesaaren risteilysatamaan johtava laivaväylä on saatu syvemmäksi. Räjähtäessään impulssiletku hajoaa sirpaleiksi: kevyet osaset päätyvät mereen ja huuhtoutuvat lopulta rantaan. Muovihorisontti-installaatiossa nalliletkun osasia nähdään paljon eri väreissä.

“Tämän kevään impulssiletkun ‘muotiväri’ näyttäisi olevan neonvihreä – ehkä Käärijän innoittamana.” Myös valkoposkihanhet, jotka rakentavat tiiviit pesänsä järviruo’osta, kietovat niihin värikästä panoslankaa. “En ihmettele, että myös eläimet ihastuvat muovien väreihin, kun itsekin tykkään niistä.”

3 nopeaa kysymystä

Kirja/elokuva/muu kulttuurituote, jonka ottaisin mukaani saareen:
“Kartta tai merikortti.”

Paras saarieväs:
“Gourmet-versio: ruisleipä, jossa kylmäsavulohta, piparjuuritahnalevite ja salaatinlehti.
Arkieväs: ruisleipä juustolla, päällä kurkkua ja/tai tomaattia.”

Toiveseuralaiseni saareen:
“Saareen on paras mennä yksin. Itsekseen kävellessä tulee tehtyä ympäristöstä havaintoja, jotka muuten jäisivät tekemättä, kun huomio kohdistuu seuralaiseen.”

Teksti: Reetta Haarajoki