Helsinki Biennaalin teokset ovat syntyneet ainutlaatuisen ympäristön ehdoilla

Helsinki Biennaali sijoittuu Vallisaareen, ainutlaatuisen luonnon ja kulttuurihistorian keskelle. Kansainvälisen taidetapahtuman tuotanto on tarkkaa yhteistyötä niin kulttuurihistorian kuin luontoammattilaisten kanssa. Biennaalin tuottaja Annika Pråhl työskentelee biennaalituotannon ytimessä tiiviissä yhteistyössä kuraattorien, taiteilijoiden, alihankkijoiden sekä Metsähallituksen ja Museovirastoston asiantuntijoiden kanssa.

Helsinki Biennaalin tapahtumapaikka Vallisaari on luonnon ja kulttuuriperinnön suojelualue. Poikkeuksellinen tapahtumaympäristö on huomioitava koko tapahtuman tuotantoprosessin ajan, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu?

“Käytännöt työskentelylle luotiin heti projektin alussa. Yhdessä Metsähallituksen kanssa laadimme yhteistyömallin, joka huomioi saaren ainutlaatuisen ympäristön”, kertoo biennaalin tuottaja Annika Pråhl. Hän on työskennellyt biennaalitiimissä tapahtuman suunnitteluvaiheesta lähtien.

Metsähallituksen tehtävä on huolehtia Vallisaaresta ja kehittää sen toimintaa. Biennaalin kanssa yhteistyötä tekee Metsähallituksen moniammatillinen tiimi, jolla on osaamista muun muassa luonnonsuojelusta, kulttuuriperinnön suojelusta, rakennuskonservoinnista sekä luonnonsuojelualueiden matkailu- ja virkistyskäytöstä. Tiimi vastaa myös saaren järjestyssäännöistä sekä palvelurakentamisesta eli reiteistä ja opasteista.

“Heti ensimmäisellä vierailukerralla saareen oli selvää, kuinka tarkkaa ja huolellista työtä Metsähallitus tekee. He ovat perehdyttäneet meidät alusta alkaen, ja kaikelle työskentelylle ja toiminnalle on asetettu selkeät raamit.”

Helsinki Biennaalin tuottaja Annika Pråhl Vallisaaressa.

Jokainen teos ja sijoituspaikka on arvioitu

Myös biennaalin taiteilijoille on tuotu alusta lähtien esille saaren luontoarvo ja kulttuurihistoria. Saareen paikkasidonnaisen teoksen toteuttaneilta taiteilijoilta on ensin pyydetty taideteoksista luonnos, joka on käyty yhdessä läpi sekä Metsähallituksen että Museoviraston edustajien kanssa.

Taiteilijoiden teosluonnokset ja teosten sijoituspaikat on käyty läpi yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Metsähallitus on teosluonnoksissa arvioinut esimerkiksi luonnonkallioiden käyttöä ja huolehtinut, että teokset pysyvät pääreitin varrella. “Jokaiselle teokselle on etsitty Metsähallituksen hyväksymä teospaikka, vaikka pisimmillään se on vienyt jopa puoli vuotta”, kuvailee Pråhl.

Metsähallitus huolehtii, että riski luonnon kulumiselle pidetään minimissä. Ihmisten liikkumista ei ohjata lähelle eläinten pesimis- ja levähdyspaikkoja. Sen sijaan kävijät opastetaan pysyttelemään valmiilla ja sorastetuilla reiteillä, jotka eivät ole lähellä harvinaisten kasvien esiintymispaikkoja. Kyse on myös kävijöiden turvallisuudesta.

Pråhlin mukaan taiteilijat ovat suhtautuneet asetettuihin ehtoihin kunnioittavasti: “Olemme nyt todella ainutkertaisessa ympäristössä. Jokainen taiteilija ymmärtää hyvin syyt ja yhteistyö on sujunut hienosti.”

Biennaalin aikana koetaan myös tapahtumallisia teoksia. Tällainen on esimerkiksi Samir Bhowmikin performatiivinen teos Kadonneet saaret, jolla kuljetaan saaren halki. “Jokainen teoksessa kuljettava polku ja tie on käyty läpi yhdessä Metsähallituksen edustajien kanssa”, kertoo Pråhl.

Museoviraston tiimin kanssa puolestaan on tehty yhteistyötä liittyen kaivamiseen ja rakennuksiin. Ratkaisuja on pohdittu ruuvin tarkkuudella.

“Taiteilijat ovat ottaneet Museoviraston toiveet teosten suunnittelussa huomioon hyvin. Museoviraston puolelta on esimerkiksi toivottu, että rakennuksiin kiinnitettäisiin mitään mahdollisimman vähän. Vanhoissa ruutikellareissa lähes kaikki teokset seisovat omilla jaloillaan ja kiinnitysratkaisut on pidetty minimissä.”

Museoviraston ohjeen mukaan jokainen rakennusvaihe dokumentoidaan tarkasti myös ennen ja jälkeen tuotantoprosessia.

Pråhlin mukaan yhteistyö Metsähallituksen ja Museoviraston kanssa on ollut helppoa: “Heistä jokainen on mahtava ammattilainen. Oma näkemys tuodaan julki, mutta rakentavasti. Kaikki ovat halunneet teokset saareen, mutta reunaehtoja kunnioittaen.”

Teosten ja ylijäämämateriaalien tie biennaalin jälkeen

Suurin osa biennaalin teoksista on saarelle rakentuvia, paikkasidonnaisia teoksia. Teosten materiaalit on pyritty hankkimaan mahdollisimman paikallisesti. Biennaalin jälkeen suurin osa teosten ylijäämämateriaaleista pyritään kierrättämään. Purku- ja jätesuunnitelma toteutetaan yhdessä biennaalin ympäristökoordinaattori Kiira Kivisaaren kanssa.

Osa teoksista sijoitetaan biennaalin päätyttyä pysyvästi Helsingin eri kaupunginosiin, ja ne tulevat osaksi kaupungin julkista taidetta. Esimerkiksi Laura Könösen teos Ei taivasta rajana sijoitetaan kesän 2021 jälkeen pysyvästi Helsingin Jätkäsaareen ja Alicja Kwaden teos Big Be-Hide Kalasatamaan.

Mikä on biennaalituottajan suurin oppi, kun taidetapahtumaa toteutetaan Vallisaaren kaltaisessa ympäristössä?

“Tällaista tapahtumaa ei ole koskaan Suomessa tehty. Koko ajan oppii valtavasti, sillä on sovitettava yhteen taiteilijoiden visiot, erityinen kohde, luonnon monimuotoisuus ja saaren olosuhteet”, kuvailee Pråhl.

Teksti: Reetta Haarajoki

Annika Pråhlin lisäksi artikkeliin on haastateltu Metsähallituksen Pekka Koposta, joka toimii Vallisaaren turvallisuuspäällikkönä.