Adrián Villar Rojas on argentiinalainen taiteilija, joka toteuttaa pitkäkestoisia, kollektiivisia projekteja. Ne saavat muotonsa suurina ja paikkasidonnaisina teoskokonaisuuksina, jotka ovat yhtä aikaa näyttäviä ja hauraita. Jälkeensä ne jättävät vain vaivihkaisia merkkejä häviävien materiaalien ja loismaisen ympäristöönsä sopeutumisen ansiosta. Villar Rojas yhdistää tutkimuksessaan ja teostensa maailmoja rakentaessaan kuvanveistoa, piirustusta, videota, kirjallisuutta ja performatiivisuuden jälkiä. Hän tuo yhteen inhimillisen ja ”enemmän-kuin-inhimillisen” tarkastellen samalla ihmisen sivilisaatioiden haurasta ja väliaikaista luonnetta.
Helsinki Biennaaliin 2023 Villar Rojas loi paikkasidonnaisen veistoksellisen teoksen, joka kävi keskustelua Vallisaaren ympäristön ja sen asukkien kanssa. Teos pohjautui taiteilijan aiempaan Brick Farm -teossarjaan, jota argentiinalainen orneero-lintulaji on innoittanut. Orneerot tekevät pesänsä mudasta, korsista ja kivimurskasta, ja ne ovat sopeutuneet ihmisten rakentamissa ympäristöissä elämiseen. Uudessa teoksessa siirrytään orneerojen innoittamista lyhytikäisistä, orgaanisista veistoksista keinotekoisempiin materialeihin ja muotoihin. Lopputulos heijastaa Villar Rojasin viimeisimpiä taiteellisia pyrkimyksiä, joihin liittyy uuden tietokoneohjelmiston käyttöönotto.
Teos koostui yhteensä 15 veistoksesta, joita kävijöiden oli mahdollista löytää levittäytyneenä ympäri Vallisaarta.
Vallisaaressa teoksen fiktiivisten, ei-inhimillisten tekijöiden suunnittelemat veistokselliset muodot levittäytyivät saaren puihin, kallioille ja rakennuksiin. Samaan tapaan kuin saaren ympäristö muuttuu sen mukaan, miten sitä on käytetty historian eri vaiheiden aikana, myös nämä ei-inhimilliset arkkitehtuurit muuttuvat ajan myötä Vallisaaren luonnollisessa ja rakennetussa ympäristössä. Tällä kertaa muotojen luoja ei ole lintu vaan tuntematon olio. Yhteistyössä ohjelmistokehittäjien kanssa luomallansa Time Engines -ohjelmiston avulla taiteilija, jonka työskentely oli jo ennestään hyvin kokeilevaa, luo teoksia paikkoihin ja aikoihin, jotka ylittävät aineelliset todellisuutemme. Ohjelmisto pystyy simuloimaan virtuaalisiin veistoksiin kuviteltavissa olevia ja mielikuvituksen rajat ylittäviä olosuhteita ja aika-asteikkoja. Niiden pohjalta Villar Rojasin tiimi toteuttaa fyysiset objektit, jotka sijoitetaan välittömään todellisuuteemme.
Ympäristön ja ajan vaikutus teoksiin on tärkeä osa Villar Rojasin työskentelyä. Uransa alusta alkaen hän on ollut kiinnostunut orgaanisen ja epäorgaanisen sekä keinotekoisten ja luonnollisten materiaalien vuorovaikutuksesta. Taiteilija ei ole huolissaan ympäristön ja eri elementtien vaikutuksesta teoksiinsa: hänen mielestään tuho ja hajoaminen ovat seurausta maailmassa olemisen vääjäämättömästä kaoottisuudesta.
Villar Rojasin yksityisnäyttelyihin kuuluvat muun muassa seuraavat: The End of Imagination, The Tank, Art Gallery of New South Wales, Sydney (2022); El fin de la imaginación, The Bass, Miami (2022); La fin de l’imagination, Galerie Marian Goodman, Pariisi (2020); Poems for Earthlings, Oude Kerk, Amsterdam (2019); Sometimes You Wonder, in an Interconnected Universe, Who is Dreaming Who?, Tank Shanghai, Kiina (2019); The Theater of Disappearance, The Geffen Contemporary at Moca, Los Angeles (2017);NEON, Athens National Observatory, Kreikka (2017); Kunsthaus Bregenz, Itävalta (2017); The Metropolitan Museum of Art, New York (2017); Rinascimento, Fondazione Sandretto Re Rebaudengo, Torino (2015); Fantasma, Moderna Museet, Tukholma (2015); Two Suns, Marian Goodman Gallery, New York (2015); The Evolution of God, The High Line, New York (2014); Los teatros de Saturno, Kurimanzutto, México (2014); Today We Reboot the Planet, Serpentine Galleries, Lontoo (2013) ja La inocencia de los animales, Moma Ps1, New York (2013).
Kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin sisältyvät Portals, Hellenic Parliament + NEON, Ateena (2021); Bruges Triennial, Belgia (2021); 12th ja 13th Gwangju Biennale, Etelä-Korea (2020 ja 2018); 2nd Lahore Biennale, Pakistan (2020); Dhaka Art Summit, Bangladesh (2020); Layers of Time, Moderna Museet, Tukholma (2019); 1st Riga Biennial, Latvia (2018); 14th and 12th Istanbul Biennial, Turkki (2015 ja 2012); 12th Havana Biennial, Kuuba (2015); 12th Sharjah Biennial, Kalba, Arabiemiraatit (2015); dOCUMENTA (13), Kassel ja Kabul (2012); The New Museum Triennial, New York (2012) ja 54. Venetsian biennaali, Argentiinan paviljonki, Italia (2011).
Villar Rojas on saanut lukuisia palkintoja, joihin lukeutuvat muun muassa Konex Award (2012 ja 2022), Sharjah Biennial Prize (2015), Prix Canson (Pariisi, 2015), Museum Haus Konstruktivin myöntämä Zurich Art Prize (2013), 9. Benesse Prize -palkinto 54. kerran järjestetyssä Venetsian Biennaalissa (2011), Nuevo Banco de Santa Fe Scholarship for Young Artists (2006) ja ensimmäinen palkinto Bahía Blancan National Art Biennialissa (Argentiina, 2005). Vuonna 2020 hän oli ehdolla Hugo Boss -palkinnon saajaksi. Villar Rojasin elokuva, Lo que el fuego me trajo, esitettiin Locarno International Film Festivalilla vuonna 2013. Elokuvatrilogia The Theater of Disappearance esitettiin 67. kerran järjestetyllä Berlin International Film Festivalilla vuonna 2017.
Adrián Villar Rojas
From the Series The End of Imagination
Sarjasta Mielikuvituksen loppu
2023
aktiivisten digitaalisten ekologioiden, orgaanisten ja epäorgaanisten ainesten live-simulaatioita
AVR Toimisto
Tuotantosuunnittelu ja koordinointi: Cindi Beltramone, Malena Cocca, Noelia Ferretti, Luis Villar Rojas
Digitaalinen mallinnus ja visualisointi: Francisco Castells, Matheus Frey, Guillermina Sgro
Talous ja logistiikka: Silvia Tabachnik
Hallinto: Marina Mondaca
Viestintä: Malena Cocca, Noelia Ferretti
AVR Studio
Studiojärjestelijät: Cindi Beltramone, Javier Manoli
Rakennus, installaatio: Juan Manuel Arranz, Alejandro Cinalli, Marcos Giovacchini, Maikel Plasencia González, Jonatan Suárez
Veistoksen valmistus ja mallinnus: Juan Barbieratti, Georgina Bürgi, Matías Chianea, Aurelio Cossar, Javier Gamboa, Blu Navarro, Juan Pablo Wingeyer
Tilaaja HAM / Helsinki Biennaali 2023