Alma Heikkilä

Alma Heikkilä on kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Teoksissaan hän käsittelee asioita, jotka eivät ole ihmisaistein havaittavissa. Heikkilä on kiinnostunut esimerkiksi mikrobeista, joita ei pienen kokonsa vuoksi voi havaita arkielämässä, metsien ekosysteemeistä, joissa tärkeät prosessit sijaitsevat maan alla ja kasvien sisällä, sekä laajamittaisista ilmiöistä, joiden nopeus ja mittakaava käyvät yli ihmisymmärryksen.

Maali ja kipsi ovat Heikkilän teosten pääasiallisia materiaaleja. Hän käyttää tekniikoita, jossa pigmentit ja nesteet muodostavat pinnoille kuvioita. Heikkilä näkee taiteellisen työskentelynsä yhteistyönä materiaalien ja muiden ilmiöiden kanssa.

Heikkilän Vallisaareen valmistuneessa uudessa teoksessa, coadapted with (2023), kankaat loivat metsään tilan, joka sulki sisäänsä veistoksen. Kasvimusteisiin sekoitettua sadevettä pisaroi kipsin päälle muuttaen veistoksen väriä kesän kuluessa. Musteet valmistettiin Vallisaaressa ja muualla Helsingissä kasvavista kasvilajeista.

Polyesterikangas ja silikonista tehtyjä sukkulamatoja. Hengitän mikrobeja sisääni. Käsi koskettaa puulastua, ja kuollutta ihoa irtoaa. Lämmin ja kostea kehoni, tarve liikkua, katsoa, kerätä materiaalia ja tietoa – tehdä päätös, siirtyä eteenpäin.  

Tämä ruumis istuu ja katsoo, kuinka ruskea neste imeytyy huokoiseen kipsiin. Tuntuu, että minun kehollani on paljon vahvemmat rajat – vaikka se ei varmaan ole täysin totta? 

Kaivautuvatko hyönteiset puunrunkoon? En kuule tai näe sitä. Pureutuvatko ne Fomitopsis Pinicolan rihmastoon? Elävät ja lahoavat materiaalit sekoittuvat. Tunnistamattomia hyönteisten osia, eläviä ja kuolleita bakteereja, siitepölyä… 

Otan tästä paikasta jotain hyvin kouraantuntuvaa mukaani. Se muuttaa minua jälleen kerran, siitä tulee osa minua. 

Valtavat tietokoneen piirtämät valkoiset kädet, jotka on irrotettu vartalostaan ilman verenvuodatusta, leijuvat ulkoavaruudessa. Näyttää kuin ne pitelisivät maapalloa. Irrallinen ihmiskehon raaja kukoistaa ulkoavaruudessa? Nämä Kädet olisivat planeetan aktiiviset vanhemmat, jotka voivat voimiensa ja tietojensa avulla auttaa ja jopa parantaa biosfääriä. 

Ehkä lintu yrittää syödä silikonimadon.  

Metsä on riski, ja täällä voi tapahtua arvaamattomia asioita. Saatan vahingoittaa ja todennäköisesti vahingoitankin sitä ympäristöä, josta olen niin kiinnostunut. Kaikki on jo täällä, enemmän kuin aavistankaan. Kaipaan museota, sen selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Paikkaa, joka on tarkoitettu ihmisille ja heidän taiteelleen.  

Maan alla, puolipimeässä, sukkulamadon pää saattaa hellästi koskettaa jalkaani.  

mikromuovia autonrenkaista, kengistäni,  

kahvi, kuva taidetapahtumasta puhelimessa, whatsapp-viesti äidiltä 

lahoavan puunrungon käsittämätön kauneus 

elämät toisen kudoksissa 

 Alma Heikkilä 

Alma Heikkilä on pitänyt yksityisnäyttelyitä viimeksi mm. seuraavissa gallerioissa ja museoissa: Tempesta-galleria (2021), Graz Kunstverein (2020), Kiasma (2019), Casco-taideinstituutti (Alankomaat, 2018), Galleria Ama (2017 ja 2013) sekä EMMA (2015). Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin Malmön taidemuseossa (2020), Mossissa (Norja, 2020), Art Encounters -biennaalissa (Romania, 2019), Fiskars Village Art & Design -biennaalissa (2019), Tensta Konsthallissa (2018), Norrköpings Konstmuseumissa (2018) ja Gwangju-biennaalissa (Etelä-Korea, 2016). Heikkilän teoksia on lukuisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa Suomessa, Italiassa ja Ruotsissa. Vuonna 2014 hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto.

Alma Heikkilä 

coadapted with 
sopeutua yhdessä 

2023 

Kipsi, kasvimuste, teollinen muste, sadevesi, mänty, metalli, polyesteri, silikoni, pellavansiemenöljy, maapigmentit, epoksihartsi, auringonvalo  

Tuotantoassistentti: Kryštof Kučera 

Kiitokset: Taiteen edistämiskeskus 

Tilaaja HAM/Helsinki Biennaali 2023