Diana Policarpo on Lontoossa ja Lissabonissa työskentelevä taiteilija ja säveltäjä. Hän tutkii sukupuolen politiikkaa, taloudellisia rakenteita, terveyttä ja lajienvälisiä suhteita spekulatiivisen poikkitieteellisen tutkimuksen kautta. Policarpo tarkastelee performansseissaan ja installaatioissaan haavoittuvuuden ja voimaantumisen kokemuksia, jotka syntyvät itsensä altistamisesta kapitalistiselle maailmalle.
Vuoden 2023 Helsinki Biennaalissa nähty Policarpon suurikokoinen installaatio on eräänlainen tapaustutkimus, joka kartoittaa kolonialistista historiaa luonnon monimuotoisuuden tarkastelun kautta. Teos pohjautuu taiteilijan vierailuun tutkimusasemalle Pohjois-Atlantilla sijaitsevalla, Portugalin hallinnoimilla Selvagenssaarilla (Ilhas Selvagens, ”villisaaret”).
Kiviä muistuttavat veistokset niihin upotetun videon ja äänen kanssa, kertovat yhtä aikaa todenperäisiä ja fiktiivisiä tarinoita, jotka ammentavat niin tieteestä kuin scifistä. Teoksessa pääsevät ääneen saari ja sen asukkaat, ja kuulemme heidän rooleistaan saarta koskevissa tarinoissa ja mytologioissa.
Teoksen nimi, Ciguatera, viittaa myrkytykseen, jonka saa saastuneen kalan syömisestä. Myrkytyksen aiheuttaa siguatoksiini, joka on peräisin Gambierdiscusta sisältävästä myrkyllisestä makrolevästä. Ciguatera-myrkytyksiä esiintyy todistetusti myös Selvagenssaarten alueella, mutta on epäselvää, miksi ravintoketjun yläpäässä myrkytyksiä aiheuttavia myrkkyjä ilmenee ajoittain enemmän. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi on ehdotettu ydinkokeita. Tämä on hyvä esimerkki ihmislähtöisestä vahingosta, joka on seurausta ihmisten tavasta kohdella maailmaa kuin se olisi heidän omaisuuttaan.
Olen saari, mutta oikeastaan en ole saari.
Olen joukko identiteettejä ja kehoja, yhdessä muodostelmassa.
Olemme kehittyneet yhdessä täysin eristyksissä.
Nimeni on Selvagem, mutta haluan että minua kutsutaan Aeaksi.
Kehoni koostuu vedenalaisten tulivuorten jäännöksistä.
Fossiileissani on säilöttynä lukematon määrä myyttejä ja taruja.
Olen kehittynyt täysin eri tavalla.
Ennen kuin Ensimmäinen ovi aukesi, viitassani oli meteoriittikuurojen kultaa.
Myrskyjen vaikutukset olivat niin mittavat, että kannan vieläkin mukanani sen arpia, kuin syvälle pinnan alle ulottuvia kraattereita. Syvää aikaa mutkikkaassa syleilyssään kantavaa jähmettynyttä ainetta, joka fossiilinomaisia kuvioita muodostamalla hyydytti menneisyyden animoiduksi historiaksi.
Olen halkeama aineellisuuden pinnalla.
Aikoinaan eurooppalaiset kauppiaat luulivat minua aaveeksi.
Seireenien ja liskojen saaren vierellä kohoavia kallionlohkareita. Nämä ovat samoja kallioita, joille Perseus laski Medusan pään lepäämään merilevän sekaan.
Ympärilleni kasvoi korallia kuin orjantappurakruunuksi.
Minusta on tullut hallusinatorinen keho.
Ote Diana Policarpon videoteoksesta When the Sea Swallows in Ciguatera, 2022
Diana Policarpo, Ciguatera, 2022. © HAM/Helsinki Biennial/Sonja Hyytiäinen
Policarpon teoksia on ollut esillä ympäri maailman, ja hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä muun muassa seuraavissa paikoissa: Kunsthal Aarhus (tulossa), Fondazione Sandretto Re Rebaudengo (Torino), Ocean Space (Venetsia), RADIUS (Delft), CRAC (Sète), Kunsthall Trondheim, Galeria Municipal do Porto, Galeria Lehmann + Silva (Porto), GNRtion (Braga), Kunstverein Leipzig ja Kunshall Baden-Baden.
Äskettäin Policarpo on esiintynyt ja hänen teoksiaan on esitetty ja ollut näytteillä seuraavissa paikoissa: Serralves Museum (Porto); Maus Hábitos (Porto), Galeria Francisco Fino (Lissabon); Museu de Arte Contemporânea de Elvas (MACE); Chiado 8 (Lissabon); Mars Gallery (Melbourne); Peninsula Gallery (New York); W139 (Amsterdam); Kunsthall Oslo; LUX-Moving IMage, ICA, Tenderpixel Gallery ja Cafe OTO (Lontoo).
Policarpo on voittanut Prémio Novos Artistas Fundação EDP -palkinnon vuonna 2019 ja illy Present Future Prize -palkinnon vuonna 2021.
Diana Policarpo
Ciguatera
2022
multimediainstallaatio
Osat:
Breath Movements 1, 2 & 3 (Hengitysliikkeitä 1, 2 & 3), 2022, 10-kanavainen ääni-installaatio
Yhteistyössä Odeten kanssa
When the Sea Swallows (Kun meri nielaisee), 2022, teräväpiirtovideo, väri, ääni
Kerronta ja kenttä-äänitykset Diana Policarpo
The Fourth Door (Neljäs ovi), teräväpiirtovideo, väri, ääni
Kerronta Crista Alfaiate, Ääniraita Diana Policarpo
Toxic blooms (Myrkyllisiä kukintoja), 2022, kaksikanavainen teräväpiirtovideo, väri, ääni
Kerronta Syma Tariq, Rodrigo Vaiapraia, João Abreu, André Godinho, Ääniraita Diana Policarpo
Microcosms I – VII (Pienoismaailmoja I – VII), 2022, teräväpiirtovideo, väri
Ääni-installaatio: Diana Policarpo & Odete
Videokuvaus: Diana Policarpo, Bernado Gaeiras, Mariana Silva
Värimäärittely: Rita Lamas
Äänisuunnittelu ja miksaus: Diana Policarpo, Marcelo Tavares
Selostus: Syma Tariq, Rodrigo Vaiapraia, André Godinho, João Abreu, Crista Alfaiate, Diana Policarpo
Jälkituotanto: Studio Kino Sound Studio
Teoksen valmistus: Rinaldo Rinaldi studio
Tuotantoassistentti: Bruno Bogarim
Tuotanto ja projektin johto: DH Office
Taiteilijan suostumuksella.
Tilaaja TBA21-Academy. TBA21-Academyn ja Centro de Arte Moderna Gulbenkianin sekä Instituto Gulbenkian Ciêncian yhteistuotanto
Helsinki Biennaalin tekstitykset: Saga Vera Oy.
Suomi, Samuli Kauppila, ruotsi Nina Donner.