Kati Roover

Lauluja meressä, 2025

Teospaikka: Vallisaari

Vallisaaressa nähtävässä Lauluja meressä -teoksessaan Roover pohdiskelee erilajisten välisiä suhteita, ja aivan erityisesti ihmisen ja valaan välistä suhdetta. Teoksessa tarkastellaan valaiden kulttuuria, erilaisia monimutkaisia kysymyksiä liittyen veteen ja alkuperään, sekä elämää evoluution hitaissa muodonmuutosten kierteissä ja yhä arvaamattomammissa ympäristöjen muutoksissa. Mertemme valaat ovat yhä ihmiselle mystisiä olentoja, joiden kulttuuri ja elämä on edelleen tavoittamattomissa, mutta joita ihmisten toimet jatkuvasti häiritsevät. Roover uskookin, että valtameret voivat opettaa ihmistä ymmärtämään paremmin itseään pienenä osana suurta kokonaisuutta, jossa jokaisella teolla on seurauksensa.

Rooverin teoksen inspiraationa on toiminut Leviatan-myytti. Sanana leviatan on vanha, ja sen uskotaan tulevan sanajuuresta, joka tarkoittaa kierrettä, spiraalia tai kehää. Leviatan on myös tarusto valtamerien merihirviöstä, jossa kuvailtiin valaan kaltaista vesieläintä. Myyttien mukaan merihirviö oli satoja kilometrejä pitkä ja sen silmät loistivat kuin kaksi aurinkoa. Suustaan se kykeni puhaltamaan lämpöaallon, joka kuumensi merien vedet kiehuviksi. Merihirviö oli kaaoksen symboli, joka toi mukanaan elämän tuhoutumisen mahdollisuuden. Nykymerien Leviatan onkin ihminen, joka saastuttaa, lämmittää ja tekee toiminnallaan meret happamiksi ja meluisiksi. Rooverin versio on tarina lajienvälisen yhteyden tavoittelusta, ihmeellisyyden kokemuksesta ja valtamerien kaltaiseksi tulemisesta.