Tania Candiani (s. 1974) on meksikolainen taiteilija, joka tutkii teoksissaan laajennettua käsitystä kääntämisestä visuaalisen, tekstuaalisen ja symbolisen kielen sekä äänen avulla ja soveltaa kuuntelemisen politiikkaa syventääkseen ymmärrystämme luonnosta.
Tutkimustyöllä on keskeinen osa hänen paikkasidonnaisessa tuotannossaan, ja hän käyttää usein paikallisia kertomuksia, suullista perinnettä ja vanhan kansan tietoa, joista hän luo uusia teoksia yhdistellen eri taiteenaloja, kuten musiikkia, kuvanveistoa ja tarinankerrontaa. Candianin projekteja ohjaavat yhteisölliset ja affektiiviset käytännöt, jotka korostavat yhteistyötä ja yhteisiä rituaaleja.
Käsityön ja muun työn välistä suhdetta sekä tekniikoiden ja teknologian historiaa tutkivat teokset virittävät vuoropuhelun, jossa ovat mukana äänet, ympäristö ja koko elämän verkko ja joka perustuu hienovireisesti hoivan ja yhteisöllisyyden feministiseen etiikkaan.
Kuva: HAM/Helsinki Biennaali/Maija Toivanen
Tania Candiani: Subterra (Maanalainen), 2025. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Maija Toivanen
Tania Candiani: Subterra (Maanalainen), 2025. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / HC Photo Studio
Subterra (Maanalainen), 2025
Teoksen paikka: Vallisaari
Elämää ylläpitävät voimat maan päällä ja sen pinnan alla ovat usein näkymättömiä paljaalle silmälle. Tania Candianin Subterra tarkentaa huomion näihin kätkettyihin verkostoihin – erityisesti metsien maanalaisiin yhteyksiin ja ekosysteemejä ylläpitäviin keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Installaation äänikokonaisuus ulottuu ihmisen havainnon ulkopuolelle korostaen ei-inhimillisen elämän läsnäoloa.
Kasvavien juuristojen kuviin perustuvan videoteoksen seurana nähdään lasiastioissa kasvavia, eläviä juuria. Astiat roikkuvat kuin perhosen kotelot tuudittaen sisällään keskeytyneessä muutosvaiheessa olevaa elämää. Lasiveistokset ilmentävät haurauden ja kestävyyden kaksinaista luonnetta. Piidioksidista, maasälvästä ja muista mineraaleista valmistettu lasi on peräisin maasta, mutta sen lopullinen muoto syntyy intensiivisen metamorfoosin kautta: se kulkee läpi tulen saavuttaakseen kirkkautensa ja juoksevuutensa.
Tania Candiani: Soivat siemenet, 2025. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Maija Toivanen
Soivat siemenet, 2025
Teoksen paikka: Vallisaari
Soivat siemenet on soitin, joka muodostuu siemenkodista ja perhosen koteloista valmistetuista, perinteisistä helistimistä, joita Meksikon alkuperäiskansat käyttävät maaperän terveyttä elvyttävissä seremoniallisissa tansseissaan. Teoksen ääni sisällyttää itseensä enemmän kuin inhimillisen maailman resonoiden sekä näkyvän että näkymättömän elämän kanssa. Teos laajentaa Subterran teemoja tutkien maanalaisia ekosysteemejä ja niiden viestintäverkostoja.
Installaatioon kuuluu kaksi korvamaista vahvistinta, jotka voimistavat yleisön aikaansaamia helistimien ääniä. Helistinten soittaminen viittaa rituaalisiin tansseihin, joissa äänin ja elein kutsutaan luontoa avuksi ja liikkeestä ja rytmistä tulee kehollista vuoropuhelua ympäristön kanssa. Vahvistimet viittaavat myös paikalliseen lepakkopopulaatioon ja virittävät tilan sen ekologiseen äänimaisemaan. Muinaisten kortteiden ympäröimän lammen rannalle, kahden puun väliin ripustettu teos yhdistää äänen, liikkeen ja aineellisen historian ja kutoo yhteen luonnon ja kulttuurin erilaisia resonansseja.