Tue Greenfort (s. 1973) käsittelee monitieteisessä tuotannossaan muun muassa evoluutioprosesseja, julkisen ja yksityisen tilan suhdetta, luontoa ja kulttuuria.
Teokset kietoutuvat ekologian ja sen historian ympärille, ja käsittelevät rehevöitymisen kaltaisia ympäristöteemoja, sosiaalisia suhteita ja ihmisen toimijuutta.
Kuva: Taiteilijan luvalla
Tue Greenfort: Periphylla Periphylla I, 2016 ja Korvameduusa, lat. Aurelia Aurita I-VII, 2022. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Korvameduusa, lat. Aurelia Aurita I-VII, 2022
Periphylla, periphylla I, 2016
Teospaikka: Vallisaari
Vallisaaren Aleksanterinpatterissa on esillä teoskokonaisuus, jossa Greenfort on käyttänyt materiaalinaan puhallettua ja värjättyä lasia. Lattialla lepää sinisävyisiä korvameduusoja (lat. Aurelia aurita), joita tavataan myös Itämeressä. Jalustan päällä on oransseja lonkeroitaan ympärilleen kurotteleva kypärämeduusa (lat. Periphylla periphylla), joka viestii bioluminesenssin avulla tuottamansa valon avulla. Miljoonia vuosia vanhat meduusat ovat maapallon vanhimpia eläinlajeja syanobakteerien ja sienien jälkeen.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman meriveden lämpenemisen myötä meduusat ovat levinneet alueille, joissa niitä ei aiemmin tavattu. Samalla niiden määrät ovat lähteneet kasvuun, mikä uhkaa herkkien rantaekosysteemien tasapainoa. Rakenteeltaan yksinkertaiset meduusat kykenevät aistimaan ympäristöään valon, painovoiman, kemiallisten komponenttien sekä äänenpaineaaltojen osalta. Ne aistivat myös veden suola- ja happipitoisuutta ja toimivat siten meren tilan barometreinä. Meduusat ovat Greenfortille ihanteellinen lähtökohta hänen etsiessään uudenlaisia rinnakkaiselon mahdollisuuksia ihmisille ja muulle luonnolle.
Tue Greenfort: Limulus Polyphemus Lampisaari, 2025. Helsinki Biennaali 8.6.–21.9.2025, Vallisaari. Kuva: HAM / Helsinki Biennaali / Sonja Hyytiäinen
Limulus Polyphemus Lampisaari, 2025
Teospaikka: Vallisaari
Vallisaaren rantavedestä, lähellä Ruutikellaria nro 1 löytyy joukko betonista valettuja molukkirapuja. Nämä elävät fossiilit, satoja miljoonia vuosia eläneet ravut tarjoavat huikean ajallisen perspektiivin elämään maapallolla. Materiaalinsa puolesta ne viittaavat Vallisaaren historiaan kivellä ja betonilla linnoitettuna sotilassaarena, jota keskiajalla kutsuttiin myös Lampisaareksi keskellä saarta sijaitsevan makeanveden lammen vuoksi. Ravut muistuttavat myös elämän hauraudesta, sillä merenkulkuteollisuus muokkaa jatkuvasti niiden elinympäristöä, matalia rantavesiä.