Tuula Närhinen on kuvataiteilija, joka työskentelyssä painottuvat vesiaiheiset ympäristökysymykset, kuten merten muovisaaste tai rehevöityminen. Närhisen teosten ytimessä on taiteilijan, luonnon sekä kuvausvälineiden yhteistoiminta; menetelmät, joiden avullla luonnonilmiöiden jättämät jäljet piirtyvät aistein havaittaviksi kuvallisiksi esityksiksi. Närhisen työhuone sijaitsee Harakan saarella, ja siksi hänen työskentelynsä on niin tiiviisti sidoksissa meriluonnon tarkkailuun. Saaren ja mantereen välinen matka on lyhyt, vain 100 metriä, mutta se on taitettava vesitse: kesällä soutaen ja talvella jäätä pitkin kävellen. Työmatkallaan taiteilija on väistämättä kosketuksissa veteen, mikä antaa Närhiselle aitiopaikan havainnoida Itämeren tilaa lähietäisyydeltä.
Vuoden 2023 Helsinki Biennaalissa Närhiseltä nähdään kaksi installaatiota, joista The Plastic Horizon (2019) sijoittuu Vallisaareen ja Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames (2020) HAM Helsingin taidemuseoon. Molempien teosten keskiössä on ihmisen vaikutus vesiekosysteemeihin.
Joka kerta, kun kävelen merilevän ja rantaan huuhtoutuneen romun seassa tavaroita ja roskia silmäillen, löydökseni saavat minut innostumaan. Toisen roska on minulle aarre: kerään kasan roskia ja kokoan oudot palaset yhteen tehdäkseni ihmisen jalanjäljen näkyväksi. Helsingin rannoille huuhtoutuneet roskat ovat enintään muutaman vuoden vanhoja, kun taas Thamesin rantoja laskuveden aikaan tutkiessani törmäsin tämän tästä satoja vuosia vanhoihin esineisiin. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka voimakkaan yhteyden kaupungin tarinoihin voi saada rantojen haravoinnin ja roskien keräämisen kautta. Rantaviiva ei koskaan pysy samanlaisena. Helsingin saariston ja Thamesin rantojen kaltaisista välitiloista olen löytänyt reunamien lumon vieraillessani noilla villeillä, vapailla ja sitkeillä alueilla, joilla kaupunki kohtaa meren.
The Plastic Horizon (2019) on epätoivoisen siivousoperaation tulos. Olen kerännyt muoviroskia Helsingin rannoilta vuodesta 2006 lähtien. Minulla oli voimakas tarve kerätä jokainen vastaantuleva roska ja lajitella ne värin mukaan, jotta sotku selviäisi. Yritykseni oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan. Mitä syvemmälle kaivauduin pakkautuneesta orgaanisesta ja epäorgaanisestä jätteestä koostuviin kasoihin, sitä enemmän muovia löysin – kaikkea tunnistamattomasta roinasta uusiin, ehjiin esineisiin. Kolusin rantoja tuntikausia, tartuin innokkaasti kaikkein pienimpiinkin roskiin ja poimin ne huolellisesti talteen kuin marjat ämpäriin. Löydösluettelossa on pillejä, pumpulipuikkoja, kalastusvälineitä, pullonkorkkeja, leluja, pellettejä, polyuretaanivaahtomuovia ja räjäytysputken palasia, joista tuli materiaalia installaatiooni. Minulla oli toki arkeologinen mielenkiintoni, mutta ennen kaikkea olin värien perään. Menin niin pitkälle, että pesin roskista lian ja pölyn pois, jotta niiden kirkkaus pääsisi oikeuksiinsa. Valitettavasti en ole ainoa eläin, jota värit vetävät puoleensa: lukemattomat merilinnut, kalat ja valaat lumoutuvat roskista ja joutuvat kärsimään ruoansulatuskanavalleen sopimattomasta muovista kohtalokkain seurauksin.
Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames (2020) kehottaa tarkastelemaan jokea aikakoneena ja antroposeenin luonnollisena arkistona, jossa virtausten mylläämät romut ja pikkuesineet asettuvat pikkuhiljaa joenuoman sedimentteihin. 34-päiväisen residenssijakson aikana kolusin rantoja lontoolaisen mudlarking-perinteen mukaisesti – Thamesin mudasta pikkutavaraa etsien – tarkoituksenani luoda vuorovedestä muotokuva. Laskuveden aikana vetäytyvä vesi jättää jälkeensä paljasta rantaa ja mudasta esiin nousevaa krääsää, joka kaikki kertoo kaupungin tarinaa. Installaationi sisältää syanotypiavedoksia, mutakromatogrammeja, jätteiden rippeitä ja muita todisteita materiaalisista prosesseista. Syanotypioiden auringolle, tuulelle ja sateelle altistuneet valoherkät osat on valjastettu kuvaamaan joen ”antropogeenistä taakkaa”. Kaupankäynnin ja kulttuurisen rahdin näkökulmaa, kuten esimerkiksi teehen liittyviä perinteitä, on puolestaan käsitelty paperikromatografian keinoin: suodatusprosessi paljastaa mudan kemialliset ainesosat. Tuodessaan esiin vuoksin ja luoteen vaikutuksia, teos tarkastelee mudan tekemää ei-inhimillisen arkistotyötä sekä sen luonnollisia ja kulttuurisia vaikutuksia tavoitteenaan Thamesin rantojen arkeologisen tilan tarkastelu.
Tuula Närhinen
Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames, 2020. Yksityiskohta installaatiosta. Valokuva: Tuula Närhinen
Närhisen teoksia on ollut esillä kansainvälisissä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä hänen uransa alusta, 1990-luvulta asti. Viime vuosina Närhisen teoksia on ollut esillä seuraavissa paikoissa: Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki (2022); Amos Rex, Helsinki (2022); Uusi Tretjakovin galleria, Moskova (2021); Lands End, Cliff House San Francisco (2021); Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki (2021); Jyväskylän taidemuseo, Turun taidehalli ja Mikkelin taidemuseo (2021); Beaconsfield Gallery Vauxhall, Lontoo (2020); Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki (2020).
Vuonna 2021 Närhinen sai kuvataiteen valtionpalkinnon, ja vuonna 2019 hän voitti Below Zero -taidepalkinnon, jonka myöntää Lontoon Vauxhallissa sijaitseva Beaconsfield-galleria yhteistyössä Suomen Lontoon-instituutin kanssa.
Krediiti
Tuula Närhinen
The Plastic Horizon
2019-2023
Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames
2020
The Plastic Horizon: installaatio (Helsingin rannoille ajautunutta muovijätettä)
Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames: installaatio (syanotypioita Saunders Waterford 300 g -paperilla, pohjamudasta löytyneitä esineitä, teräshyllyjä, 34 mittanauhaa, teräsnauhaa, magneetteja, matka-arkkuja, todisteita materiaaliprosesseista)
The Plastic Horizon on esillä taiteilijan suostumuksella.
Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames HAM Helsingin taidemuseon kokoelma.