Puhujien merkinnät:

JT                  Jonna Tapanainen

MM              Mari Männistö

MP                Minttu Perttula

 

JT: Merituuli, lokkien huuto ja edessä siintävä vihreä saari täynnä taidetta. Se että nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali päästään toteuttamaan tänä kesänä ensimmäistä kertaa, tuntuu varmasti monesta toivoa herättävältä ja merkitykselliseltä, jopa parantavalta. Tämä on Helsinki Biennaali -podcast ja minä olen toimittaja Jonna Tapanainen. Tässä podcast-sarjassa pohditaan Helsinki Biennaalin merkitystä. Miten nykytaidetapahtuma erottuu maailman muista biennaaleista? Miten tapahtuman vastuullisuudesta pidetään huolta? Miten biennaalin 40 taiteilijaa on valittu ja millaisia elämyksiä on luvassa? Helsinki Biennaali on siis kahden vuoden välein järjestettävä nykytaidetapahtuma Helsingin Vallisaaressa. Biennaali alkaa 12. kesäkuuta ja päättyy 26. syyskuuta. Vallisaaren lisäksi biennaali levittäytyy myös mantereelle sekä Helsingin kaupungin taidemuseo HAMiin että keskustakirjasto Oodiin. Taiteen äärelle pääsee monin tavoin myös digitaalisesti, joten tapahtuma pystytään järjestämään turvallisesti koronaepidemian vaiheesta riippumatta. Tässä ensimmäisessä jaksossa keskustellaan siitä, millaista identiteettiä biennaali rakentaa Helsingin kaupungille. Nykytaidetapahtuma on mittava ponnistus ja sen merkitys kaupungille on valtava. Miksi Helsinki haluaa satsata juuri taiteeseen? Muun muassa näitä kysyn nyt Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Mari Männistöltä. Helsingin kulttuurijohtaja Mari Männistö, Helsinki Biennaali siis toteutuu viimeinkin tänä kesänä ja viime kesänä tapahtuma jouduttiin perumaan koronapandemian takia, mutta nyt kun tää tapahtuma toteutuu, niin tuntuu kyllä että me tarvitaan sitä ja taidetta ja kulttuuria tänä kesänä enemmän kun koskaan. Ootko samaa mieltä? Miltä susta tuntuu?

MM: [0:02:00.9 naurahtaa] No kyllä se juuri näin on, että kaupunkilaiset ja koko taiteen ja kulttuurin kenttä varmasti ollaan siinä samaa mieltä, että tarvitaan tämmösiä turvallisesti yhteen tuovia asioita, tarvitaan sellasta toivoo ja tukea sille ikään kun toipumiselle, joka tässä nyt meillä sitä kaikilla vähän eri tavalla varmasti käynnistyy, kun rokotukset etenevät ja päästään palailemaan normaalimpaan elämään. Ja semmonen tietynlainen tärkeä viestihän tämä on ihan tästä pandemiasta tai korona-ajasta riippumattakin, et mä ajattelen ainakin niin, että Helsingistä on viime vuosina lähtenyt hyviä tärkeitä arvopohjaisia viestejä liittyen taiteeseen ja kulttuuriin, Oodin avautuminen tai vaikkapa Amos Rexin hieno avautuminen ja tämä biennaali yhtenä semmosena jatkona sille viestille tonne myöskin Suomen rajojen ulkopuolelle siitä, että Helsingissä näihin asioihin halutaan panostaa ja halutaan tehdä se sillä tavalla, että se on yhdenvertaista ja saavuttaa meidät kaikki.

JT: Niin toi yhdenvertasuus varmaan tuntuukin tässä aika tämmöseltä avainsanalta että tää on nyt, me kaikki koettiin tämä kriisi ja nyt me kaikki voidaan sitten parantua, ja meillä kaikilla on pääsy tämän biennaalin äärelle. Tää on maksuton tapahtuma ja kaikille avoin.

MM: Ja ehkä tässä vielä biennaalilla erityisesti tää taiteen ja luonnon yhdistäminen, et se että tällanen kuvataidetapahtuma tapahtuu aidosti hyvin erityisessä miljöössä, Vallisaaressa jota me kaikki halutaan vaalia erityisenä luontokohteena, mutta myöskin tämmösenä taiteen ja luonnon ja meidän kaupunkilaisten yhdistävänä paikkana. Ja mä uskon että tää taiteen ja luonnon yhdistelmä nyt meille jotka ollaan niin pitkään oltu taiteesta sillä tavalla siitä fyysisestä kohtaamisesta erossa niin siit tulee hyvin erityinen kokemus, osittain juuri sen vuoksi että se on vielä tämmösessä erityisessä paikassa.

JT: Kyllä. No on varmasti palkitsevaa Helsingin kulttuurijohtajana nähdä et tää viimeinkin nyt toteutuu. Tää on ollu iso ponnistus ja tätä on järjestelty jo pitkään ja tää on, tässä Helsingin kaupungin toimialayhteistyö on ollu tosi tiivistä. Kertoisitko sä vähän siitä, millaista se on ollu?

MM: No joo, mulla on sillä tavalla hyvin kiitollinen paikka tässä että olen itse aloittanut kulttuurijohtajana sillä tavalla että biennaali on ollut jo hirveen hyvässä vauhdissa ja se yhteistyö toimialojen kesken ja myöskin muiden, siis esimerkiksi Metsähallituksen [0:05:05.5] kanssa on ollu hyvässä vauhdissa. Ja tosiaan niin kun sanoit niin silläkin tavalla Helsinki Biennaali on erityinen, että siinä taidetapahtuma on tuonu yhteen monenlaisia kaupunkikehittämiseen liittyviä asioita ja tekemisiä. Ja sillä tavalla myöskin sitä kaupungin sisäistä yhteistyötä vahvistanut, ja tässä varmasti semmonen tärkeä myöskin meidän kaikkien tulevaisuuden liikkumiseen ja tähän kaupunkikuvaan liittyvä yhteistyö on tietysti tää yhteistyö joka tehdään kaupunkiympäristön toimialan kanssa, ja sit näitten merellisten yrittäjien kanssa, elikä tää saariston saavutettavuus ja sen avaaminen yhä laajemmin meille kaikille kaupunkilaisille niin on semmosta tärkeää meille kaikille näkyvää asiaa. Ja sit toisaalta ehkä ihan sellanen sisällöllinen esimerkki elikä se, että kuinka taideteokset sitten ottavat tässä valmistusprosessissaan mukaan meitä kaupunkilaisia ja erityisesti nyt sitten kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kanssa tehty yhteistyö, jossa koululaiset ovat tulleet sitten mukana ihan teosten tekoprosesseihin niin ollu ehkä sellasii hyvin ilahduttavia yhteistyömuotoja, ja nämä ihan vaan muutamia asioita mainitakseni.

JT: No näetkö sä että tässä on sitten tavallaan tämmönen testi isompiin ja tuleviin ponnistuksiin että nyt sitten seuraava jonkinlainen yhteinen tapahtuma on helpompaa kun biennaalin myötä on tehty tämmönen vähän niin kun prototyyppi tai kokeiltu vähän erilaista toimintaa tai tiiviimpää toimintaa eri toimialojen ja yrittäjien ja koululaisten ja kaikkien kanssa?

MM: No ilman muuta. Kyl mä nä ajattelen ja me ajatellaan tätä biennaalia sellasen uudenlaisena alustana Helsingissä. Siis ihan näin kaupungin sisäiselle yhteistyölle, koko kaupungin yhteistyölle mut myöskin kansainväliselle yhteistyölle. Et se on sellanen muotoutuva ja orgaaninen niin kun [0:07:29.7 naurahtaa] nykytaiteella on tapana olla, alusta jota me voidaan aina vähän eri vuosina suunnitella muotoutuvan eri suuntaan ja palvelevan erilaisia yhteistyön muotoja. Nään siinä tosi paljon mahdollisuuksia ja tuntuu, että tää ensimmäinen biennaali, joka on monella tapaa ollu ihan ilman pandemiaakin olisi ollut tällanen hyvä näytön paikka yhteistyökyvylle, niin se luo kyl erinomaiset puitteet sille että tulevaisuudessakin uskalletaan ottaa tässä tapauksessa hyvin nopeellakin aikataululla aika isoja yhteistyöhaasteita vastaan.

JT: Kyllä. No järjestelyihin tuli nyt sitten vuosi lisäaikaa pandemian takia. Onko se näkyny jotenkin tai ainakin sitten edesauttanu sitä, että tapahtuma voidaan nyt sitten järjestää turvallisesti ihan tästä epidemian tilanteesta riippumatta?

MM: No toki kuten on sanottu, niin toi biennaali lähtökohtasesti niin sillä oli jo aika kunnianhimonen toteutusaikataulu ja se olisi viime kesänä ollut tietysti mahdollista toteuttaa aivan suunnitelmien mukaisesti ellei korona olisi meitä rajottanut, mutta toki vuosi lisää suunnitteluaikaa niin tosi monesta näkökulmasta tuo syvyyttä, ja ikään kun sellasta, kasvattaa sitä resilienssiä [0:09:07.3 naurahtaa] myöskin sitten nytten tän vuoden tapahtuman toteutukseen, et kyl mä nään isona asiana myöskin sen et taiteilijoilla niin puuduttavaa kun monelle taiteilijalle tää korona-aika on ollutkin niin heillä on toisaalta monella ollut myös mahdollisuus nyt syventyä sisältöihin, vielä enemmän miettiä ja paneutua niitten tekemiseen. Ja sitten taas toisaalta tää mahdollistava tekeminen, tää organisaatio tässä ympärillä, joka sille sisällölle ne olosuhteet luo niin tietysti on pystyny ottaan vielä enemmän huomioon asioita, jotka liittyy terveysturvallisuuteen, mutta liittyy myös niitten ihan teosten tuotantoon ja installointiin, voitte vaan kuvitella [0:09:54.2 naurahtaa] että isojen julkisten teosten rakentaminen Vallisaareen niin vaatii tosi tarkkaa suunnittelua. Ja sitten taas toisaalta myöskin se, että pystytään rakentamaan syvempiä yhteistöitä ja ottamaan yritykset ja taiteen ja kulttuurin kentän muut toimijat paremmin mukaan.

JT: (-) [0:10:14.0].

MM: Vuosi aikaa missä tahansa yleensä niin kyl se on aikamoinen tietyl tavalla lahja, mutta sitten myös me ajatellaan niin et kyllä nyt aika tää biennaali tavalla tai toisella toteuttaa että olemme resilientteja sen suhteen et minkälainen tilanne meillä kesällä on, mutta joka tapauksessa ollaan valmistauduttu siihen, että pääsemme biennaalia sitten tavalla tai toisella aukasemaan. Ja se on tietysti mahtavaa, että meillä on ulkotilassa iso osa teoksista jolloin se helpottaa niitten lähelle pääsyä, ei kaikkia teoksia tarvitse sisätiloihin mennä katsomaan ja sit myöskin se, että meillä on tietysti vahva digitaalinen presenssi ja sisällöntuotanto nyt tän vuoden aikana ollu mahdollista rakentaa.

JT: Juuri näin, joo. Kulttuurijohtaja Mari Männistö, puhutaan vielä vähän tästä biennaalin merkityksestä Helsingille vetovoimaisena kaupunkina kansainvälisesti. Mehän ei nyt sit saada tänä kesänä samalla tavalla kansainvälisiä turisteja tapahtuman äärelle niin kun oli alun perin ajateltu, mutta miksi tän biennaalin järjestäminen silti on tärkeää juuri tänä vuonna?

MM: No monestakin syystä tietysti. Se on varmasti osittain samoista syistä, osittain eri syistä erittäin tärkeää kuin mitä se olis viime kesänä ollut mutta kyllähän nytten on selvää, että meidän kaikkien luottamus tähän kaupunkielämään on ollu koetuksella tän koronan aikana ja nähdään, että tän tyyppisellä tapahtumalla, joka turvallisesti voi tuoda meitä yhteen ja yhteisten kokemusten äärelle, niin uskotaan kyllä et sillä on tosi iso semmonen eheyttävä ja palauttava merkitys. Tavallaan semmosen inhimillisen elämän palauttamisen airue tämä [0:12:10.3 naurahtaa] biennaali nyt on siinä missä ehkä viime vuonna ajatukset oli hieman toisenlaiset. Mut sit toisaalta se sama meriteema, jossa on hyvin voimakas se vastuullisuuden ja ilmastokriisin näkökulma, niin sehän ei ole meiltä yhteisenä haasteena ja yhteisenä taklattavana asiana mihinkään tästä poistunut. Ja on toisaalta mielestäni tosi tärkeää että me pystytään sitä nyt myöskin tuomaan tähän jälleen voimakkaammin agendalle sitä meijän yhteistä huolta tästä planeetasta.

JT: No, on sanottu, että biennaaleilla luodaan vähän niin kun uutta kaupunki-identiteettiä, joillakin maailman biennaaleilla on ollut vähän niin kun esimerkiks São Paulossa biennaali perustettiin 50-luvulla ja sillä haluttiin luoda semmosta uutta modernia kulttuurista identiteettiä Brasiliaan tai São Pauloon. Ja sitten taas Istanbulin biennaalista on sanottu että se oli 2005, kun se perustettiin niin sillä haluttiin luoda Istanbulille uusi tämmönen kosmopoliitti ja nykyaikainen aura tai identiteetti, mutta mitä ajattelet kun nyt biennaali tullaan, tämä vuosi on tietysti poikkeuksellinen, se on ensimmäinen vuosi ja monella muullakin tavalla poikkeuksellinen, mutta tarkotus on tietysti järjestää tapahtuma kahden vuoden välein, niin millasta identiteettiä Helsinki haluaa tässä vahvistaa tai kenties luoda? Mikä on se mitä me halutaan tällä tapahtumalla tehdä Helsingin kaupungin maineelle vaikka kansainvälisesti?

MM: Noi oli hyviä esimerkkejä kaupungeista joissa kuvataidebiennaalia on osattu käyttää aika oivaltavasti, ja joissa hyvin tinkimättömästi tehdään nimenomaan sitä kuvataiteen asiaa, mutta samalla ajetaan myöskin laajempaa agendaa. Ja totta kai Helsingissäkin näin ajattelemme että Helsinki Biennaalilla on merkitystä sille minkälaisena Helsinki nähdään ja mihin suuntaan tavallaan voidaan rakentaa sitä mielikuvaa Helsingistä. Ja toki meillä on tarpeen, olemme päättäneet että kyseessä on kansainvälinen kuvataidetapahtuma. Se kertoo jo siitä, et me halutaan vahvistaa sitä Helsingin kulttuurikaupungin, taidekaupungin positiota siellä kulttuurikaupunkien kartassa. Ja sitten toisaalta kuitenkin ehkä erona siihen miten biennaalit helposti nykypäivänä ajatellaan. Niihin liittyy paljon ongelmallisia kysymyksiä, joita sit myöskin Helsinki Biennaalin sisällöissä pyritään lähestymään ja pohtimaan, niin tavallaan siinä maailmassa jossa biennaaleihin liittyy myöskin näitä aitoja ongelmia, niin pyritään rakentamaan sen tyyppistä tapahtumaa, joka rohkeasti myöskin ottaa nämä haasteet esille esimerkiks vastuullisuuteen liittyen ja pyritään heti alusta asti rakentamaan sellanen tapahtuma, joka ottaa tosissaan ja kantaa tosissaan vastuun esimerkiks ympäristökysymyksissä, ja toisaalta sitten sosiaalisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta se, että tapahtuma on maksuton, kaikille avoin, keskittyy julkiseen taiteeseen elikä siihen taiteeseen, joka on meille kaikille joka tapauksessa lähestyttävää ja sitten tavallaan kartuttamaan sitä kautta myöskin sitä meidän helsinkiläisten yhteistä taidekokoelmaa elikä HAMin taidekokoelmaa, jossa nimenomaan tää julkinen taide on hyvin merkittävässä osassa. Ja se on itse asiassa taidemuseotakin tällanen, erottava tekijä muista. Ja nää on sen tyyppisiä asioita jotka myöskin kansainvälisesti selkeesti erottaa meitä muista. Ja varmasti Helsinki kaupunkina ja tietysti tää pohjoismainen konteksti on myöskin tässä tällasissa globaaleissa kriiseissä meidän ajattelumaailma ja sellanen tapa lähestyä yhteiskunnallisia ongelmia, niin on myöskin kiinnostava ja sellasesta pystymme myöskin biennaalina ammentamaan.

JT: Tosi kiinnostavia pointteja ja voin kuvitella että noi sitten myöhemmin profiloikin Helsingin vahvasti just tämä kaikki mitä sanoit yhdenvertaisuus, vastuullisuus ja sitten tietenkin tää Helsingin merellisyys ja paikkana Vallisaari on tietysti aika ainutlaatuinen. Mitä ajattelet, miten tää kun Biennaali nyt sitten tuo jatkossa ehkä vähän enemmänkin tämmöstä maailmanlaajuista huomiota Helsingille ja toki meillä on ihan huipputason kansainvälisiä taiteilijoita jo nyt mukana, mutta mitä ajattelet, millasen jäljen tää voi jättää itse kaupunkiin tai sen asukkaisiin, että näähän voi nää biennaalit tavallaan luoda semmosta vähän niin kun kulttuurista infrastruktuuria, että ollaan, luodaan semmosta matalaa kynnystä kokea taidetta tai yhteisöjä. Voisko tämmönen olla mahdollista biennaalin myötä?

MM: No joo, toki ja se on tietysti myöskin sitä mitä tavotellaan, että jotain sellasta toistuvaa johon voimme liittyä eri tavoin sitten eri vuosina. Et jos miettii taiteen ja kulttuurin kenttää niin tietysti toive ja tavote on, että tästä tulee sellanen yhteinen ponnistus myöskin, että nyt ensimmäisen biennaalin aikaan on paljon muitakin toimijoita jotka tätä biennaalihenkeä rakentavat kuin nyt sitten HAM, ja nämä 40 biennaaliin valittua taiteilijaa. Elikä tämmönen Inspired by Biennial -kokonaisuus tulee myöskin sitten ottamaan mukaan ja tuomaan tavallaan esille sitä meidän moninaista taiteen ja kulttuurin kenttää laajemminkin, että ajattelen niin että tähän ikään kun henkiseen ilmapiiriin toivottavasti kaupunkilaisille biennaali jo ensimmäisellä kerralla jättää jonkun sellasen jälken, jota jäädään odottamaan sitä seuraavaa kertaa. Ja sitten taas ammattilaiselle taiteen ja kulttuurin kentälle ehkä sellasen kutsun siitä viel voimakkaasta mukaan tulemisesta, siitä että se on ekosysteemin ikään kun yhteinen, viel voimakkaammin yhteinen ponnistus jatkossa, että tää on ehkä semmosta henkistä jälkeä [0:19:34.7 naurahtaa], mutta sitten tietysti ihan niitä semmosia pysyvästi kaupunkikuvaan jääviä jälkeen jää myöskin vaikka Vallisaareen emme tule jättämään jälkeäkään, koska se on..

JT: (Aivan).

MM: ..luontoarvoiltaan sellainen että se ilman muuta suojellaan niin, et sinne ei jää jälkiä, mut sitten kaupunkiin muuten niin tosiaan niin kun mainitsin niin HAMin julkisen taiteen kokoelmaan on tarkoitus liittää sitten muutamia biennaaliteoksia ja ne tulee jäämään muun muassa nyt sit Jätkäsaareen ja Kalasatamaan näille uusille asuinalueille niin meidän kaikkien iloksi ja sillä tavalla olemaan osa arkea jatkossakin.

JT: No miten, tää on nyt tosiaan, poikkeuksellinen vuosi ja mä mietin vaan et millasilla mittareilla tämän tapahtuman onnistumista nyt sitten mitataan, että mitä te tältä ensimmäiseltä vuodelta ennen kaikkea odotatte? Mikä ois tärkeintä?

MM: No mittaristo tietysti on tärkeä miettiä niin kun on mietitty sen biennaalin ensimmäisen mahdollisen toteutumisvuoden varalle ja nyt sitten sitä on vähän vielä tuunattu tämän tulevan kesän varalta, mutta semmosii tärkeitä mittareita tietysti on, ei niin kovin yllättäen kävijämäärä, sitä mä ajattelen erityisesti sen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ja totta kai myöskin sitten elivoiman näkökulmasta, että kuinka paljon tän tyyppinen taidetapahtuma saa ihmisiä liikkeelle se sitten myöskin heijastuu muiden palveluiden käyttöön et se on tietysti nyt kun esimerkiks koronan aikaan taide- ja kulttuuritapahtumat ja toiminta on ollu niin rajotettua tai kokonaan kiinni niin sillähän on ollut isot vaikutukset myöskin muiden palveluiden käyttöön, oli se sit ravintolaa tai majotusta tai takseja tai mitä tahansa. Et totta kai täs on myös tällanen taloudellinen aspekti. Ja sitten kuten sanoin niin vastuullisuus ja siihen liittyvät mittarit, varsinkin nyt tässä ensimmäisen biennaalin kohdalla on meille tosi tärkeitä, et me saadaan tavallaan sellanen mittaristo tästä aikaseks jota me voidaan sit kehittää ja käyttää laajemminkin ja ehkä jopa tällä taiteen ja kulttuurin alalla auttaa myös muita sitten, muita tapahtumia rakentamaan samantyyppistä mittaristoa. Et semmonen vaikuttavuuden arviointi niin ekologisesta, taloudellisesta kun sosiaalisesta näkökulmasta, niin on tärkeetä.

JT: Kyllä. No kulttuurijohtaja Mari Männistö, lopuksi mitä sinä itse haluat ennen kaikkea nähdä tai kokea tänä kesänä? Mitä haluat ennen kaikkea sitten nähdä?

MM: No, [0:22:51.3 nauraa] kun miettii sitä kesää niin väkisinkin alkaa nousta hymy huulille ja tulee jotenkin sellanen todella innostunut ja lämmin ja utelias tunne, että kai sitä kuitenkin viime kädessä haluaa nähdä sen, että se Vallisaari toimii meille kaupunkilaisille paikkana, jonne me voidaan tulla tän kaiken jälkeen ja ehkä kun tää kaikki vielä jossain muodossa jatkuukin tämä tietty korona-arki, niin et me voidaan tulla sinne jotenkin ja kohdata taide, kohdata toisemme ja hengähtää jollakin tavalla, saada sellasta raitista ilmaa keuhkoihimme ja aivoihimme ja jotenkin saada ajatukset ja mielet taas virtaamaan. Ehkä tää on tämmönen aika henkilökohtanen [0:23:54.8 nauraa] odotus nyt, mutta tän, et näkisin mahdollisimman monessa tapahtuvan jotenkin sellasen helpotuksen tunteen ja semmosen paluun jonkun sellasen äärelle, joka vie meit sitten taas eteenpäin. Ja se mikä itseäni viehättää erityisesti ja ilahduttaa biennaalissa sisällöllisesti on se, että siellä on hyvin paljon semmosii taiteilijoita ja taiteilijakollektiiveja, jotka yhdistää taidetta ja tiedettä. Ja nää tuntuu nyt tässä tilanteessa ja myöskin tässä niin kun, sama meriteeman näkökulmasta tosi tärkeiltä avauksilta ja tosi tärkeiltä töiltä, jotka pystyy auttaan meitä myöskin ymmärtämään paremmin tätä maailmaa, jossa elämme ja hahmottamaan sitä tulevaa ja luomaan ehkä niitä unelmia siitä, että mitä tuleva on.

JT: Näin siis Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Mari Männistö. Helsinki Biennaalin teemana on sama meri. Meri on merkittävässä roolissa myös koko Helsingin viihtyvyydessä ja vetovoimassa. Miten Helsinki Biennaali tukee Helsingin kaupungin merellistä strategiaa? Sitä kysyn nyt projektipäällikkö Minttu Perttulalta. Kerro mulle ensin nyt kun tämä Helsinki Biennaali, mitä sä itse eniten odotat biennaalilta, mikä jännittää tai mitä sä odotat eniten?

MP: No toi on hirveen hyvä kysymys ja se on pikkasen mul muuttunu täs biennaalimatkan varrella ja ehkä nyt kun meillä on ollu niin rankat ajat takana ja biennaali järjestetään, tullaan järjestämään sekin aika erikoisissa olosuhteissa, niin mä jotenkin palan halusta nähdä et mitä se tulee ihmisille merkitsemään, kun me tuodaan taidetta Vallisaaren kaltaseen luontokohteeseen ja ihmiset pääsee hetkeks hengähtämään ja elpymään kohteeseen missä on paitsi aivan ainutlaatusta luontoo, myös todella eheyttävää ja ainutlaatusta taidetta ja tän yhdistelmän tuominen ihmisille on mun mielestä ihan huikeeta.

JT: Nimenomaan. En voi ite kuvitella edes miten hyvältä se tuntuu. Tässä nyt mennään jo semmosen terapian puolelle [0:26:29.0 nauraa], että (tää)..

MP: No ihan varmasti, joo. Siis mä oon vahvasti sitä mieltä et se menee nimenomaan sen puolelle.

JT: Just näin. No mutta tää on tietenkin monen toimijan iso ponnistus tää koko Helsinki Biennaali ja sä tosiaan vastaat Helsingin kaupungilla tästä kaupungin merellisestä strategiasta. Kertoisitko ylipäätään vähän tästä strategiasta, miksi siihen syntyi tarve ja mihin sillä ylipäätään pyritään?

MP: No se ehkä se tarve synty siitä et Helsingin merellisyys on niin ilmiselvä ja kaikille meille jotenkin ihan siinä, siis jokainen helsinkiläinenhän asuu kymmenen kilometrin päässä merestä ja se on meille kauheen leimallinen asia. Mut sitten kun ihmisten kans juttelee, niin lopulta se et miten porukka löytää saaristoon ja merellisen virkistäytymisen äärelle, niin se vaihteli aika paljon ja kaupunkistrategia toteskin, että merellisyyttä täytyy hyödyntää paremmin ja ainakin mulle projektipäällikkönä se tarkotti sitä, että ihmiset pääsis sujuvammin eli vesiliikenteen kehittämistä, et saarten palvelut olis yhä enemmän suunnattu yhä laajemmalle joukolle ja palvelis yhä useampaa helsinkiläistä. Ja mä aina sanon, että ehkä mulle se johtava ajatus oli semmosen arkisen merellisyyden vahvistaminen. Ja se tarkotti just sitä, et vaikka tää kuulostaa vähän tietysti [0:27:47.0 naurahtaa] perusjutuilta mut että vesiliikenne löytyy nyt HSL:n reittioppaasta, tai meillä on kaupunkiveneitä kaupunkipyörien rinnalla. Ne on tällasii arkisii pieniä tekoja, uusia saaria on avattu ja rantareitti on helpommin käytettävissä ja näin edelleen. Eli tätä se varmasti meille, jotka tätä projektia on eteenpäin vieny, niin on ennen kaikkee ollu.

JT: Kyllä. Ja kyllähän tää on näkyny jo tässä kaupunkikulttuurissa tää että saaria on tosiaan avautunu ja koko tää tavallaan tämä meidän rantaviiva ja merellisyys alkaa tulla koko ajan enemmän ja enemmän monipuolisemmaksi ja vetovoimaisemmaksi, mutta mitkä asiat sun mielestä on etenkin ollu tärkeitä edistysaskeleita mitä tulee just tän Helsingin edustalla olevien saarien käyttöönotossa. Onks siellä jotain joka on ollu sun mielestä erityisen hieno ponnistus?

MP: [0:28:38.0 naurahtaa] No ehkä sähkönen vesiliikenne on vaikee yhtälö, mutta se on väistämätön eli meijän on ehdottomasti katsottava sitä mahdollisuutta silmiin ja siks mä olin tosi tyytyväinen siitä et meillä oli ensimmäinen sähkönen kutsuliikennepalvelu Vartiosaareen viime kesänä ja sitä käytti tuhannet ihmiset. Lisäksi ehkä tää biennaali, josta meijän keskustelukin alko. Mun mielestä se on jotenkin ihan huikee ajatus, et me yhtäkkiä nähdään meijän merelliset alueet ja saaret tämmösenä elpymisen ja kulttuurin paikkana, ja tehdään jotain niin ennakkoluulotonta ja korkeatasosta kun mitä biennaalissa Vallisaareen ollaan tuomassa ja sitä kautta profiloimassa tällanen vanha puolustusvoimien pitkään käytössä ollut saari tavallaan uudella tavalla. Ja se on mun mielestä myös semmonen uus ajattelu merellä siitä, että se voi olla jotain niin, jotenkin sellasta hienoa kun mitä biennaalista nyt rakennetaan helsinkiläisille.

JT: Kyllä. Puhutaan tuosta vielä vähän lisää. Mä haluaisin vielä kysyä siitä tässä merellisen strategian suhteen et mainitsit jo ton sähköisen laivaliikenteen, niin miten tää ylipäätään tämmönen niin kun ympäristöarvot ja ekologisuus, niin se on siellä ihan olennaisena osana kudottu siihen koko strategiaan, missä muualla se näkyy?

MP: No, siinä sä oot täysi oikeassa et kun puhutaan vaikka saarien avaamisesta, niin se ei oo sellasta et pyöritään ympärillä ja sit tökätään karttaan sormi, että tässä olisi saari joka avataan [0:30:15.9 naurahtaa], vaan saaret on valittu sen perusteella, että osa niistä kestää virkistyskäyttöä ja osa ei, ja osaa voidaan kehittää siihen suuntaan ja osaa ei. Eli niin kun sanoit niin se on siellä ehdottomasti pohjalla ja samalla sitten ehkä just niin kun se kun puhutaan biennaalista niin nostetaan sitä rimaa siel merellä et ymmärretään se, että uudet innovaatiot niin huollossa, ylläpidossa kun vesiliikenteessä niin ne on tehtävissä myös merellä, että se semmonen tietynlainen ehkä semmonen konservatiivinen näin on aina tehty ja näin aina tullaan tekemään, niin se ei merelläkään enää päde, vaan meidän on otettava niitä samoja askelia ja tehtävä vaikuttavia tekoja ympäristön hyväksi myös siellä. Ja sen ymmärtäminen on mun mielestä se missä me ollaan alussa, mutta ihan vahvassa alussa.

JT: Kyllä. Ja sitten kun miettii tätä biennaalin tapahtumapaikkaa et just Vallisaari et kuinka ainutlaatunen luontokohde se on että kun se on kuitenkin aika villinä siellä saanut olla, kunnes se viis vuotta sitten avattiin, niin se on tietenkin myös ensiarvosen tärkeää et siitä pidetään huolta et se ei kärsi tästä sitten tästä tapahtumasta.

MP: Joo, se on ihan totta. Mähän olin itse projektipäällikkönä sillon kun Vallisaari avattiin, ja se oli varmaan mun elämän ehkä kiinnostavin työtehtävä, saattaa sellaseks jäädäkin [0:31:37.5 nauraa] tai mist sitä tietää, mutta siinä kyllä Vallisaaren kohdalla on hyvä muistaa se, et se osittain myös käyttö kuuluu sille saarelle et saaren luontotyypit on osittain niin vahvasti kulttuurivaikutteisia ja ihmisen toiminnasta syntyneitä että sinänsä semmonen, ehkä semmonen umpeen kasvaminenkaan ei olis saaren luontoarvojen mukaista, että sinänsä Vallisaaren kaltaset kohteet myös kestää käyttöö.

JT: Kyllä. No siellä jo Vanhan kauppahallin rannassa on valmiina paviljonki joka sitten toimii lauttaliikenteen lähtöporttina sinne biennaaliin ja Vallisaareen, eli parissakymmenessä minuutissa sitten pääsee sinne taiteen äärelle kesällä. Miten muuten Vallisaari muuttuu nyt tän tapahtuman myötä? Millanen Vallisaari tän biennaalin jälkeen?

MP: No mä ehkä näen et tää on semmonen seuraava vaihe, jota seuraa ehkä uusia vaiheita, että Vallisaari oli pitkään puolustusvoimien käytössä ja rajotetussa käyttössä ja se identiteetti oli semmonen sotilassaaren identiteetti. Ja sit kun puolustusvoimat lähti niin se oli aika sellanen totaalinen lähtö, jonka jälkeen sit sitä on nyt pikkuhiljaa tai avattu virkistyskäyttöön ja ihmisille, ja ehkä tää biennaali tuo sen uuden kerroksen jossa taide ja kulttuuri tulee tavallaan tukemaan sen saaren historiaa ja tulevaisuutta. Ja kyllähän Vallisaarella on myös nyt kaava valmiina ja näin ollen tulevaisuudessa siellä on myös majotus- ja ravintolatoimintaa ja satama laajenee, et sinänsä saaren seuraavat vaiheet tulee kyl sisältämään sellasta voimakasta palvelujen parantamista, mutta saaren ainutlaatusen luonnon ja kulttuuriperinnön ehdoilla tietenkin.

JT: Kyllä. Vielä tuosta biennaalin merkityksestä Helsingin merellisen strategian kannalta, niin mitä ajattelet että nyt kun tietenkin ei voida avata ihan silleen suunnitellulla tavalla, eli tarkoituksena oli kuitenkin houkutella paljon myös ulkomaisia turisteja, niin miten tämä ensimmäinen vuosi nyt on sitten ajateltu et mikä sen arvo on, vaikka ei nyt niitä ulkomaisia turisteja saada samalla volyymilla?

MP: Voisin kuvitella, et helsinkiläisetkin ja pääkaupunkiseudun asukkaat ja suomalaiset laajemminkin janoaa kesällä kohteita joissa käydä ja nähdä uusia asioita ja kokee uusia asioita, niin mä toivon, että tavallaan turvallisissa rajoissa ihmiset lähtee liikkeelle saaristoon ja he käy Vallisaaressa ja sit he menee Lonnaan ja tietenkin Suomenlinnaan. Ja sit siinä ihan vieressä on meijän uusimpia saaria eli Vasikkasaari jossa on reitit ja hyvät palvelut, ja ihmiset tavallaan löytää tiensä viettämään koko päivän saaristossa ja muuallakin kun Vallisaaressa. Et sitä mä todella toivon ja palvelut sitten toimis niissä rajoissa kun se on ens kesänä mahdollista.

JT: Kyllä. No miten sitten tulevaisuudessa, miten arvokkaana sä ajattelet tätä Helsinki Biennaalia, kun mietitään sitä miten Helsinkiäkin brändätään ehkä vetovoimaisemmaksi merelliseksi kaupungiksi kuin se ehkä on ollut?

MP: Mä itse näkisin sen just semmosena uuden ajattelun airueena, että se on aika iso juttu kun me tuodaan taidetta merellisiin ympäristöihin. Se on iso ponnistus tuotanto-organisaatiolta, ne miettii et onks jäät jo lähteny [0:35:01.1 nauraa], kun saadaan, aletaan teoksia rakentaa, ja ne on isoja kysymyksiä jota biennaalis rakennetaan ja jokainen biennaali sen jälkeen tulee olemaan helpompi. Ja jotenkin se semmonen ymmärrys siitä, että mitä saaristo edellyttää kun sinne tuodaan tapahtumia ja palveluita ja toiminta kasvaa koko ajan. Ja siihen mä luotan tosi vahvasti, että meistä tulee yhä kovempia ammattilaisia sen suhteen, et me osataan tehä vastuullisia ja kestäviä ja toimivia tapahtumia ja palveluita saaristoon. Ja mä ehkä näkisin sen sitä kautta, että tää on sellasta yleistä sellasta saaristoymmärryksen kasvamista myös meijän omassa organisaatiossa.

JT: Mitä muita arvoja sä näät tällä biennaalitapahtumalla kautta sitten tällä Helsingin merellisyyden kehittämisellä?

MP: No pandemia ei kohtele ihmisiä kaikkia samalla lailla ja osa meistä kamppailee kovemmin kun toiset, mutta merellinen resurssi on meijän kaikkien yhteinen, ja se on pääosin käytettävissä ilman kustannuksii. Meillä on rantareitti 120 kilometriä palveluineen, joihin pääsee kuka tahansa ja saariin myöskin. Ja se on ehkä mun mielestä sellanen mitä mä haluisin tuoda esille, että merellisyys saa merkitä meille kaikille vähän eri asioita ja siel voi kokoontua ystävien kans tai etsii yksinäisyyttä, mitä täl hetkellä tarviikaan, mutta jollain lailla muistutus siitä, että se on ihan oikeesti meitä kaikkia varten. Ja se on ollu meijän merellisen strategiankin ehkä se punanen lanka, et se olis yhä enemmän meitä kaikkia varten.

JT: Näin siis Helsingin kaupungin merellisen strategian projektipäällikkö Minttu Perttula. Tämä oli Helsinki Biennaali -podcastin ensimmäinen jakso. Seuraavassa jaksossa keskustelemme Helsinki Biennaalin ja HAMin johtaja Maija Tanninen-Mattilan kanssa siitä, miksi vastuullisuus on biennaalin tärkein teema ja miten se varmistetaan.