Biennaalit pandemian aikana: Anastasia Blokhina
Anastasia Blokhina. RIBOCA/Kristine Madjare.
Haastattelimme Anastasia Blokhinaa, RIBOCAn (Riga International Biennial of Contemporary Art) johtajaa. Hän kertoi meille ainutlaatuisista kokemuksistaan toisesta RIBOCA-biennaalista—haasteista ja siitä, mitä uusin oloihin sopeutuminen edellytti ja biennaalin pandemian aikana järjestämisen synnyttämistä innovaatioista ja myönteisistä tuloksista.
RIBOCA2:n eli toisen RIBOCA-biennaalin oli tarkoitus aueta toukokuussa viideksi kuukaudeksi mutta kestikin vain kolme viikkoa. Kun pandemia alkoi, päätitte luoda biennaalin uudelleen tekemällä elokuvan, joka on tarkoitus julkaista keväällä 2021. Voitko kertoa, miten uusi biennaali kehittyi ja millainen tuleva elokuva on?
Kun RIBOCA2:ta alettiin suunnitella kaksi vuotta sitten, kuraattori Rebecca Lamarche-Vadelin näyttelyehdotuksen piti käsitellä aikakauden loppua ja tutkia uusia olemisen tapoja ja antaa tilaa uusille äänille, tunnoille ja suhteille. Kun pandemia yhtäkkiä muuttui todeksi, tuntui väärältä siirtää biennaali tai perua se kokonaan. Olimme tietysti huolissamme matkustusrajoituksista ja vierailijoiden ja henkilökunnan terveydestä ja turvallisuudesta. Meidän oli löydettävä tapa järjestää biennaali vaarantamatta kenenkään terveyttä. Koska päätökset piti tehdä maaliskuussa ja oli vielä hyvin epäselvää, miten asiat kehittyisivät, meillä oli muutamia mahdollisia skenaarioita. Onneksi löysimme ratkaisun, jonka ansiosta saatoimme ottaa vastaan vierailijoita.
Elokuvan tekeminen vaikutti täydelliseltä ratkaisulta. Viiden kuukauden sijaan näyttely supistui kolmen viikon pituiseksi kuvausjaksoksi, jossa vierailijat saivat nähdä osia alkuperäisestä hankkeesta ja seurata elokuvan kuvauksia.
Pitkän elokuvan tekeminen biennaalista oli tietenkin valtava haaste koko tiimille. Jouduimme keskeyttämään biennaalin valmistelun maaliskuussa ja kesti kuukauden laatia uusi suunnitelma. Tiimin oli sopeuduttava, koska muutettavaa oli niin valtavasti. Joidenkin taideteosten tuotantoa jouduttiin muuttamaan rajustikin. Julkinen ohjelma muutettiin verkkoesitysten ja -keskusteluiden sarjaksi, ja elokuvan tuotanto piti suunnitella tyhjästä alle kuukaudessa. Tämä onnistui vain, koska kuraattori, biennaalin tiimi ja elokuvan työryhmä olivat erittäin sitoutuneita ja tekivät töitä ympäri vuorokauden.
Visitors. Andrejs Strokins. RIBOCA.
RIBOCA2:een kutsuttiin 65 taiteilijaa ja yhdeksän kollektiivia. Oliko tämä alkuperäinen ajatus vai kutsuitteko uusia, uuteen formaattiin sopivia taiteilijoita?
RIBOCA2:n kannalta oli tärkeää, että kaikki taiteilijat ja hankkeet voitiin pitää mukana. Joitakin teoksia ei voitu lähettää Riikaan ja toisten taas piti muuttaa muotoaan. Kaikki alkuperäiset hankkeet vietiin kuitenkin loppuun, vaikka niistä jopa 85 prosenttia oli uusia tilausteoksia.
Matkustusrajoitusten vuoksi kaikkia matkasuunnitelmiakin piti muuttaa. Kaikkien taiteilijoiden kanssa käytiin lukuisia Zoom-neuvotteluita ja keskusteluja siitä, miten heidän hankkeensa voidaan sopeuttaa uusiin oloihin. Esimerkiksi Ugo Rondinonen taideteosta life time ei voitu kuljettaa, joten Riiassa tehtiin uusi teos. Koska joukkokokoontumiset olivat riskialttiita, Dora Budorin teokseen In The Year Of (companion piece) kutsuttiin ihmisten sijaan koiria.
Koska näistä muutoksista tuli osa biennaalia, sisällytimme ne biennaalin katalogiin. Koronapandemian takia muunneltujen taideteosten kuvaukset on merkitty näyttelyoppaaseen niin, että tehtyjä muutoksia voi seurata. Kuvaukset ovat verkko-oppaassa.
Ugo Rondinone, life time. Elizabete Ezergaile. RIBOCA.
Biennaalin nimi RIBOCA2 ”and suddenly it all blossoms” syntyi tarpeesta muuttaa tapojamme elää ja olla maailmassa kuuntelemalla muita ja olemalla herkkiä muiden tunnoille ja toisille tavoille muodostaa suhteita. Vaikuttiko pandemia siihen, miten te koitte nimen ja biennaalin tavoitteen?
Vaikka ”and suddenly it all blossoms” tuntui alun perinkin erittäin sopivalta, pandemian seurauksena se oli entistäkin inspiroivampi. Rebecca Lamarche-Vadel totesi verkkoesitysten ja -keskustelujen johdannossa: ”Olemme nyt keskittyneet hoitamaan omaa kehoamme ja tarvitsemme muita oman mielemme hoitamiseen”. Pandemian takia onnistuimme hetkeksi kiinnittämään huomiota niihin, jotka on vaiennettu ja joiden tunnoista ei ole välitetty. Toivottavasti onnistuimme antamaan yleisöllemme mahdollisuuden nähdä erilaisia näkökulmia ja inspiroitua.
RIBOCA2 ylitti 21 000 kävijän määrän 18 päivässä. Huolimatta rajoituksista, kuten sosiaalisen etäisyyden ylläpitämisestä, olivatko paikan päällä vierailleet erityisen vaikuttuneita jostakin tietystä? Olivatko tulokset rajoituksista huolimatta myönteisiä?
Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että biennaalissa kävi niin paljon ihmisiä paikan päällä. Lisäksi seurattiin verkkoesityksiä ja -keskusteluita ja osallistuttiin museokasvatusohjelmaan. Tämä on vain osoitus siitä, että ihmiset tarvitsevat taidetapahtumia myös silloin, kun on vaikeaa. Perheviikonloppuihin ja lapsille ja senioreille suunnattuihin erikoisopastuksiin osallistui paljon perheitä, joten monet kävivät biennaalissa useita kertoja.
Itse näyttely otettiin hyvin vastaan, mutta toki itse paikka oli keskeinen osa kokemusta. Oli osaltaan näyttelytila Andrejsalan ansiota, että saatoimme avata näyttelyn tänä vuonna, sillä sen pinta-ala on 200 000 m2, joten sosiaalisen etäisyyden ylläpitäminen ei ollut ongelma.
Saimme myös mielenkiintoista vierailijapalautetta. Esimerkiksi eräs rouva tuli biennaaliin osin siksi, että kaikki hänen perheensä miehet olivat työskennelleet satamarakennuksessa. Hän piti tiimimme jäsenille lyhyen opastuksen näyttelytilassa ja jakoi kanssamme lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan. Rakennus oli yleisöltä suljettu monen vuosikymmenen ajan, joten kävijöillä oli tilaisuus paitsi nähdä näyttely myös tutustua useimmille tuntemattomaan salattuun osaan kaupunkia.
Andrejsala. Andrejs Strokins.
Tiimisi loi valtavasti sisältöä verkkoon, mukaan lukien taiteilijakeskusteluita ja kattavan näyttelyesittelyn. Sisällöstä puheen ollen, kuinka paljon lisäsisältöä (tai uusia sisällön muotoja) tuotitte verkkoon pandemian takia? Mitä yllättäviä ja myönteisiä seurauksia biennaalin verkossa olevalla osiolla oli?
Pandemian takia RIBOCAn jokaisen osaston oli laadittava uusi strategia. Julkisten ohjelmien apulaiskuraattori Sofia Lemos ja Rebecca Lamarche-Vadel päättivät siirtää keskustelut verkkoon. Julkaisimme verkkotapahtumien sarjan samana päivänä, jona näyttelyn piti alun perin avautua. Oli tietenkin sääli, ettemme voineet tavata kaikkia upeita puhujia henkilökohtaisesti Riiassa, mutta toisaalta verkossa keskusteluita saattoi seurata kaikkialla maailmassa.
Meillä oli myös tilaisuus laajentaa yleisöämme podcast-lähetyksillä ja tekemällä yhteistyötä paikallistelevision kanssa. Nyt meillä on verkko-ohjelma, joka voi kiinnostaa eri alojen tutkijoita, ja toivomme, että sillä on mielenkiintoinen tulevaisuus RIBOCAn ulkopuolella.
Yleisötyön osastomme kehitti myös uudenlaisen tavan kommunikoida yleisön kanssa. Meillä oli useita mestarioppitunteja verkossa ja järjestimme myös ilmaisia tee-se-itse-työpajoja, joiden aineisto postitettiin osallistujille. Näin pystyimme tavoittamaan ihmisiä kaikkialla Latviassa joko kuvaruutujen tai postin kuljettamien pakettien välityksellä.
The Institute of the Cosmosin teos on myös esimerkki uusista tavoista toimia verkossa. Koska teosta ei pystytty esittelemään näyttelytilassa, se muokattiin esitettäväksi nettisivulla cosmos.art, joka sisälsi uusia ja vanhoja osia. Vaikka biennaali onkin siis jo päättynyt, teos on edelleen saatavilla verkossa, ja kuka tahansa voi inspiroitua venäläisestä kosmismista.
Tärkein osa verkko-osuutta eli elokuva on vasta muotoutumassa ja julkaistaan vuonna 2021. Se ei ole heti saatavilla verkossa, mutta toivottavasti löydämme keinon saattaa se kaikkien ulottuville. On liian aikaista puhua saavutuksista, mutta se on varmasti uusi käänne biennaalille.
Ja myös lisäohjelmana. Haluatko suositella lukijoillemme vielä jotain lukemista tai katseltavaa?
Suosittelen, että ne, joilla ei ollut mahdollisuutta vierailla Riiassa RIBOCA2-biennaalissa katsovat pääkuraattori Rebecca Lamarche-Vadelin näyttelykierroksen ja tutustuvat tietenkin verkkoesityksiin ja -keskusteluihin. Biennaalin aikainen ohjelma perustuu RIBOCA2:ta inspiroineeseen sanastoon: Endings, Nature, Love, Ruins, Healing, Magic, Cosmos, Underground, Care, Dreams, Dance, Imagination, Human, Wildness, Ghosts, Metamorphosis, Voices, Fictions ja Futures. Kukin sana on väline sellaisten vaihtoehtoisten kuvien rakentamisessa, joissa tunnustetaan erilaisia tapoja olla, ajatella ja toimia.
Lue lisää RIBOCA2:n kuratoriaalisesta konseptista täällä.
Tutustu RIBOCA2:n ohjelmaan täällä.
Haastattelu: Claire Gould