Vallisaaren värikäs historia kiehtoo vierailijoita
Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat niin historiallisena kuin luontokohteena vertaansa vailla. Keskiajalla Vallisaarta kutsuttiin Lampisaareksi, sillä sen lammista haettiin juomavettä. Saaren ensimmäisistä linnoituksista on tietoa 1600-luvulta, ja 1700-luvun puolivälissä saareen rakennettiin suuri merilinnoitus. Vallisaari toimi Viaporin (Suomenlinnan) huoltosaarena, jolla laidunnettiin karjaa. 1700-luvulla Vallisaaresta tuli myös luotsien saari. He elivät mökeissä Kustaanmiekan salmen vieressä.
Venäläisten piirittäessä Viaporia, Vallisaari toimi sinne tuotujen kymmenien tykkien avulla oivana ampumapaikkana. Viapori antautui venäläisille ja Ruotsi menetti Suomen Venäjän keisarikunnalle. Saari saikin nimen Aleksanterinsaari, ja venäläiset alkoivat kehittää sitä osana puolustustaan. 1800-luvun puolivälissä Vallisaareen ja Kuninkaansaareen rakennettiin tykistön ampumapaikkoja.
Vallisaari eli sotaisia aikoja niin 1800-luvun puolivälissä kuin 1900-luvun alussa Venäjän vallankumouksen aikaan. Saaren tärkeys Venäjän meripuolustukselle väheni ja alkoi olla ohi ensimmäisen maailmansodan alla. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Vallisaaren elo jatkui armeijan alueena. Saaressa on varastoitu aseita, huollettu ampumatarvikkeita, torpedoja ja miinoja ja korjattu kaasunaamareita. Saaressa asui myös satoja asukkaita, jotka olivat useimmiten valtion palveluksessa.
Kenttäjumalanpalvelus 1910-luvulla.
“Vallisaarta määrittävät ennen kaikkea tavalliset ihmiset ja heidän tarinansa kautta aikojen. Kun Suomenlinnassa 1700-luvulla tapeltiin siitä, kuka saa polttaa viinaa, viinanpolttimo ja olutpanimo päätettiin perustaa Vallisaareen neutraalille alueelle. Luotsit taas elivät omaa värikästä elämäänsä. Itsenäisyyden aikana lapset kävivät koulua, uivat lammessa ja seikkailivat saaressa”, kertoo Ehrensvärd-seuran kehityspäällikkö Carita Wilenius-Rantala. Seura vastaa Suomenlinnan ja Vallisaaren opastustoiminnasta.
Kaksi poikaa leikkimässä kaarnaveneillä Vallisaaressa. Oikealla taustalla näkyy Suomenlinnan eteläistä kärkeä.
“Tavallisten ihmisten elämä on ollut jännittävää. Vallisaari oli enemmän kuin tavanomainen kyläyhteisö, sillä siviileillä on ollut myös erikoistoimintaa. On kiintoisaa ajatella, kuinka kyläyhteisö pystyi toimimaan 1900-luvulla, vaikka siellä on tuhottu räjähteitä ja tehtailtu kaasunaamareita.”
Wilenius-Rantala luettelee empimättä lempipaikkansa Vallisaaressa.
“Ehdottomasti lampi. Siinä yhdistyvät luontoarvot ja koko paikan olemassaolo kiteytyy. Lampi on ollut makean veden varasto ja sitä on hyödynnetty pitkään. Kustaanmiekan alueelta taas näkee upeat maisemat niin merelle, Suomenlinnaan kuin Helsingin keskustaan saakka. Sieltä katsoessa ympärilleen ymmärtää, minkä takia puolustusvoimat valitsi saaria näin läheltä kaupunkia. Avomeri on lähellä, eikä saaria ole juuri kauempana.”
Vallisaaren rakennuksiin, kuten ruutikellareihin, on ennen ollut varsin rajoitettu pääsy. Helsinki Biennaalin myötä tiloihin sijoittuu kesällä 2021 taideteoksia, ja yleisö pääsee näkemään historiallisia sisätiloja.
Mikä Vallisaaressa viehättää eniten?
“Kyllä se on kokonaisuus. Luonto on vallannut Vallisaaren keskiosan, ja rakennettu ympäristö on ainoastaan rannoilla. Historia on värikäs ja mielenkiintoinen. Lisäksi Vallisaari on vasta lyhyen aikaa ollut yleisölle auki, joten monelle se on vielä uusi tuttavuus.”
Kirjoittanut: Katja Viitalähde-Annala
Lisätietoa:
Historiatietojen lähde: https://www.luontoon.fi/vallisaari/historia