Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson

Ahmed Al-Nawas ja Minna Henriksson ovat helsinkiläisiä taiteilijoita ja taidetyöntekijöitä, jotka ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2015. Al-Nawasin työskentely on keskittynyt arkistotutkimukseen ja yhteisölliseen tiedontuotantoon. Henrikssonin taide liittyy vasemmistolaiseen, antirasistiseen ja feministiseen taisteluun ja ammentaa usein tositapahtumista.

Helsinki Biennaalia varten taiteilijat ulottivat työskentelynsä kansallisen identiteetin kriittiseen tarkasteluun, erityisesti metsätalouden rooliin kansakunnan rakentajana. Sijainnillaan sekä Suomen metsätalouspolitiikkaan liittyvillä kysymyksillä teos kytkeytyy geopolitiikkaan, talousjärjestelmiin ja raaka-aineiden kuljetusreitteihin Suezin kanavasta Gibraltarin- ja Bosporinsalmeen sekä Suomen ja Venäjän yhteiseen Saimaan kanavaan.

Vihreää kultaa (2023) koettiin lisätyn todellisuuden (AR) teoksena, jossa katsoja näkee hinaajan kiskovat valtavaa tukkilauttaa kohti Vallisaaren ja Suomenlinnan välistä Kustaanmiekan salmea.

Vallisaaren opastetulla kiertokäynnillä kuulimme saaren entiseltä asukkaalta Hannu Hurskaiselta, että ennen vanhaan laivoista oli tapana heittää puutavaraa ja muuta jätettä mereen juuri Vallisaaren ulkopuolelle. Näimme sielujemme silmin, miten poisheitettyjä puunpalasia kellui meressä sen rantojen edustoilla. Saaren asukkailla oli tapana kerätä puut rantakallioille kuivumaan, sillä niitä käytettiin saaren asuntojen lämmittämiseen, ja ruokaakin laitettiin tulella. Puiden kaataminen Vallisaaresta oli kielletty kuten nykyäänkin, kun Metsähallitus suojelee saaren maa- ja vesialueita tarkasti. 

 Puutavaran uitto on taas yleistynyt Suomessa, ja sen ennustetaan lisääntyvän tulevina vuosina. Uitto on kuin kangastus menneiltä ajoilta. Tukkijätkien vaaralliset työolosuhteet ja rankat hakkuut, joiden jäljiltä metsiin jäi törröttämään vain kantoja, unohtuivat, kun hyvinvointia tuottavaa ”vihreää kultaa” valui jokia pitkin teollisuuden käyttöön. Ja tuottihan se toki hyvinvointiakin. 

 Tukkilauttoja ei ole Suomessa nähty aikoihin. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali ja ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Samaan aikaan Suomi on kuitenkin tuonut vuosittain n. 10 miljoonaa kuutiometriä puuta Venäjältä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi on joutunut lisäämään hakkuita omalla alueellaan, ja Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. 

 Mitä tämän hetken ja tulevaisuuden tukkilautta edustaa? Onnistuvatko kansallisromanttiset tarinat taas ohjaamaan huomiomme tukkijätkäkuvaston sankareihin ja metsänhakkuista saatavaan taloudelliseen hyötyyn nyt, kun hakkuut tehdään enimmäkseen koneilla ja yhä yksilökeskeisemmässä yhteiskunnassa hyödyt eivät enää koidu kaikkien hyväksi?  

 Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson 

Ahmed Al-Nawas ja Minna Henriksson ovat tehneet yhteistyötä erilaisissa projekteissa vuodesta 2015 lähtien. Taiteessaan he uudelleenarvioivat historiaa kriittisesti ja politisoivat sitä taiteen kautta. Usein teosten keskeisenä elementtinä on käsityö. Heidän yhteisnäyttelyitään ovat olleet GENESIS Serlachius-museo Gustafissa Mäntässä (2023) ja Fake Star Turun taidemuseossa (2020).

Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson 

Green Gold
Vihreää kultaa 

2023 

Lisätty todellisuus (AR) 

Lisätyn todellisuuden toteutus: James Wreford 

Tilaaja HAM/Helsinki Biennaali 2023