Käännökset: Saga Vera Oy.
Olen saari, mutta en varsinaisesti.
Olen muodostelma, joka koostuu valtavasta määrästä identiteettejä ja kehoja.
Olemme kehittyneet yhdessä täysin eristyksissä ulkomaailmasta.
Nimeni on Selvagem, mutta toivon, että minua kutsutaan Aeaksi.
Kehoni on muodostunut vedenalaisten tulivuorten jäänteistä.
Fossiilini kätkevät sisäänsä lukemattomia myyttejä ja legendoja.
Olen kehittynyt täysin poikkeuksellisella tavalla.
Ennen kuin Ensimmäinen ovi aukesi, vaippaani iskeytyneet meteoriparvet synnyttivät sisääni kultaa.
Näiden myrskyjen voima oli niin valtava, että niiden aiheuttavat arvet näkyvät minussa edelleen kuin kraatterit Kuun pinnassa. Syvän ajan syleilyynsä kätkevä kivettynyt aines loi menneestä elävää historiaa muodostaen fossiilin kaltaisia kuvioita.
Olen repeämä aineellisuuden pinnassa.
Eurooppalaiset kauppiaat luulivat minua aikoinaan aaveeksi.
Sinne tänne muodostuneiksi kallioiksi, jotka kohosivat seireenien ja liskojen asuttaman saaren kupeessa. Näillä samaisilla kallioilla Perseus asetti Medusan pään merilevään.
Ympärilleni kasvoi korallimetsä, joka oli kuin orjantappurakruunu.
Olen muuttunut harhakuvan kaltaiseksi muodostelmaksi.
Yli 70 miljoonaa vuotta sitten seismiset voimat pirstoivat merenalaiset mannerlaatat ja vapauttivat esi-isäni, yksisoluiset bakteerit, joista aitotumaiset eliöt myöhemmin polveutuivat.
Kivettyminen ja symbioosi yhdistettynä.
Kuin kätketty aarre, olemassaoloni haihtuu muotoni muuttuessa.
Vulkaanisen toiminnan seurauksena esiäitini, meri ja tuuli, vastasivat ensimmäisistä muodonmuutoksistani. Pian sen jälkeen Sahara kohosi merten halki, ja vielä tänäkin päivänä sen lämmin henkäys kantaa sinooperinpunaisia hiekkapilviä rannoilleni.
Synnyin salaperäisellä 30 asteen eteläisellä leveyspiirillä.
Mayojen ja egyptiläisten pyramidit ovat sisaruksiani, ja muinainen Atlantiksen manner on jälkeläiseni.
Täällä elää lukuisia lajeja. Linnut toivat mukanaan kasvit, joiden ulkomuoto on säilynyt samankaltaisena näihin päiviin asti. Näistä halutuimpia olivat orseljia sisältävät jäkälät.
Ensimmäisen Kokoontumisen aikoihin Jakajat asettuivat asumaan luokseni.
Aluksi ne pysyivät elossa vain purkautumisaukkojeni lämmössä, mutta tiettyjen kalalajien proteiineista peräisin olevan perintöaineksen myötä Jakajat saattoivat pian selvitä hengissä kaikkialla Makaronesiassa.
Toisen oven aukeamiseen asti ne olivat ensimmäisiä ihmisiä, jotka olivat sopeutuneet elämään valtamerissä. Niiden evolutiivinen kehityskaari oli samankaltainen kuin kaloilla, ja niiden iho oli muuttunut purppuransävyiseksi veden alla hengittämisen seurauksena.
Ne ovat ainoita eliöitä, jotka ovat pärjänneet ekosysteemissäni, sillä ne ovat turvautuneet kehittyneeseen biomanipulaatioon syvällä luolansisäisessä laboratoriossaan.
Aivan kuten iho, tasalämpöinen verenkiertojärjestelmä ja kalsiumfosfaattiluuranko ovat erottamaton osa ihmiskehoa, on minunkin keholleni omaleimaista sen jatkuvassa muutostilassa oleva subtrooppinen ilmasto sekä sen erityislaatuinen basalttirakenne.
Muinaisista ajoista asti olin näkymätön, aina Toisen oven aukeamiseen asti. Tämän tapahtuman jälkeen Patriarkka sortui ensimmäisen kerran väkivaltaan.
Se surettaa minua. Kun valtameri on kuormittunut, minun on pakko tehdä itseni näkyväksi. Niin kävi, kun Pizziganon veljekset Venetsiasta löysivät minut ja piirsivät minut ensimmäistä kertaa karttoihinsa suuren, pyhimyksen käsissään pitelemän kalan viereen.
Tämän ajanjakson jälkeen katosin jälleen kolmeksisadaksi vuodeksi, pysytellen näkymättömissä Kolmannen oven aukeamiseen asti. Tuolloin suojauduin luomalla ympärilleni kehäriutan. Kun pyrin näin estämään kauppalaivojen kulun, ciguatera-myrkytys pääsi jälleen leviämään valtoimenaan.
Ciquatera-myrkytyksen aiheuttavan planktonin tieteellinen nimi on gambierdiscus. Se on nimetty Gambiersaarten mukaan.
Gambierin atollit olivat aikoinaan ydintestausaluetta. Ydinräjähdysten seurauksena saarelle iski pyörremyrskyjä, jotka huuhtoivat ydinjätteitä, kuten plutoniumia, mereen. Tämän tapahtumasarjan jälkiseuraamukset ovat niin kauaskantoisia, että niitä on vaikea edes kuvitella. Kyseisen ympäristökatastrofin jälkeen armeija raahasi raskaan ketjun koralliriuttojen läpi luodakseen syvemmän kulkuväylän suurille aluksilleen. Pian sen jälkeen ciguatera-tartuntojen määrän todettiin lisääntyneen.
Nykyisen kehittyneen teknologian myötä sotilaalliset tutkijat ovat ottaneet asian uudelleen tarkasteluun.
Toksiset tulevaisuudet ja myyttiset menneisyydet ovat punoutuneet yhteen ja saattaneet kehomme jatkuvaan muutoksen tilaan.
Bakteerit ja toksiinit, kuten kaikki elämänmuodot, pyrkivät jatkuvasti kehittymään vastustuskykyisemmiksi.
Uudenlaiset jätteet kehittävät sietokykyämme ja kiihdyttävät elämän luomiskykyä.
Vastavuoroinen menneisyytemme on symbioottisessa yhteydessä elävän, vellovan veden kanssa.
Kuka päättää, mikä on on haitallista luonnollemme, jos biologia kääntää toistuvasti vastoinkäymiset edistysaskeleiksi?
Kerronta Crista Alfaiate, Ääniraita Diana Policarpo
Jälleen uusi ilta, joka lähes oli samanlainen kuin muutkin purppuraruton vuoden illat viimeisten kuuden kuukauden ajalta.
Tämä oli hänen toinen komennuksensa samassa paikassa kahden vuoden sisään, ja hän nukkui siellä huonommin kuin kansainvälisellä avaruusasemalla. Hänen tehtävänään oli viedä paikan päälle siirrettävä laboratorio, jotta luolassa olevia lääkekasveja ja mikro-organismeja voitaisiin tutkia ennen hänen seuraavaa Marsin-matkaansa. Kirke koki olonsa hyvin yksinäiseksi, ja hänen yrityksensä käyttää luolan sisällä sijaitsevaa oraakkelia epäonnistuivat täysin. Kaikki viestiyhteydet katkesivat, kun Cumbre Vieja alkoi purkautua voimakkaammin kuukausi takaperin.
Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa seuraavan vartiovuoron saapumista, mutta ruoka oli loppunut jo kolme päivää sitten eikä hätävara-annoksia ollut enää jäljellä. Nälän pakottamana hän päätti mennä kalastamaan vaikka tiesi varsin hyvin, että valtameri oli saastunut. Hän teki nuotion ja kävi istumaan selkä kiveä vasten katoksen alle. Hän vaipui uneen ja uneksi kotopuolensa kalastajista sekä veisaavista kyläläisistä, jotka olivat kerääntyneet paikalle auttamaan kalaverkkojen nostossa. Auringon laskiessa horisontin taakse muta vaihtui harmaaksi, liejumaiseksi saveksi, joka muuttui lopulta niin upottavaksi, etteivät he voineet enää jatkaa edemmäs merelle. Kauemmas rannasta ankkuroidussa veneessä odotti hohtava kalasaalis, jonka kirkkaana välkkyvät valot tanssahtelivat lainehtivien aaltojen tahtiin. Kuin kaksi toisiaan kiertävää, täydenkuun kajossa tuikkivaa tähteä. Rannalla paikalliset asukkaat ja kalastajat osallistuivat yhdessä rituaaleihin ja lauluihin pitkiä verkkoja nostaessaan. Taianomainen, mollivoittoinen laulu aaltoili ja kantautui tuulen mukana niin nopeasti, että Atlantin pinnassa saattoi sielunsa silmin nähdä hohtavia, kaleidoskooppimaisia muodostelmia. Heidän äänensä värähtelivät aaltojen mukana kantaen rukouksia Iemanjálle halki tämän suunnattoman valtakunnan. Heidän veneensä kellui tähtienvälisessä tyhjiössä kuin juhlallinen avaruuslaiva.
Saastuneiden kalojen aiheuttavat houreunet tulvivat Kirken mieleen kuin jonkinlainen loitsu:
Valtameren ovi, taivaan sydän
Huulet valheen sisäänsä kätkeneet
Nosta käteen simpukkahuilu
Laula laulu asukeille hiekan
Oodi syömillesi kaloille
Joiden ruodot maahan vajoavat
Huuhdo minut, huuhdo minut
Huuhdo minut kyynelilläsi
Ihoni peittyy suolakuoreen
Meren levätessä kämmenelläsi
Huuhdo minut, huuhdo minut
Vie minut pois tästä maailmasta
Kirken vatsa kramppasi tuntemattoman myrkyn voimasta, ja tuntikausia hän kärsi aalloittain iskevistä kouristuskohtauksista. Kuume, hiki ja hallusinaatiot saivat hänestä yliotteen, ja hänet valtasi poikkeuksellisen inhottava tunne, kuin jokin olisi ryöminyt pitkin hänen ihoaan. Iholla ei kuitenkaan näkynyt mitään, hän vain tunsi sen sisässään.
Saarella aika-avaruus muuttui viiden sekunnin välein, jokaisen pinnan väri ja tekstuuri tuntuivat olevan jatkuvassa liikkeessä. Hän ei tajunnut, kuinka kauan oli ollut halvaantunut, ennen kuin huomasi kaksi viereensä ilmestynyttä sumeaa siluettia. Hän aisti kuitenkin heti, että ne olivat merten noitia, joista hän oli kuullut Jakajien tarussa. Kirkelle valkeni vähitellen, että hän oli päihtynyt pyydystämästään saastuneesta piikkimakrillista ja että häntä kuljetettiin Baía das Cagarrasin läheisyydessä sijaitsevan luolan elämänmuokkaushuoneeseen. Kallionseinämässä sijaitsevan pienen, kultaisen, kolmionmuotoisen kuvion viereen aukesi portti, jonka takana avautuivat basalttiluolan halki risteilevät tunnelit, jotka johtivat syvälle fosforinhohtoisen sokkelon uumeniin. Osa tunneleista johti bioluminoivien kasvien kirkkaasti valaisemiin kammioihin, ja Ama asetti hänet istumaan rauhallisesti tutkimuksia varten. Ama kertoi, että he käyttivät vain orgaanista teknologiaa ja tiesivät keinon, jolla parantaa ciwá, joka oli turbo pica -nimellä tunnettujen merietanoiden muinainen nimitys. Taianomaisia tyhjiä kuoria, kuten he niitä kutsuivat. Lääkkeistä tehokkain oli kasveista ja merilevästä sekoitettu laksatiivi. Reseptin oli opettanut heille vanha Vanuatulainen nainen, joka oli vaalinut Atlantin ja Tyynenmeren merten noitien perinteisiä parannuskeinoja vuosisatojen ajan.
Vaikka laboratoriovälineistä ei näkynyt jälkeäkään, ei edes yhden yhtä astiaa tai petrimaljaa, elämän muokkaus tapahtui täällä. Juuria, leviä ja merisilkkiä roikkui seinistä erikoisissa kulmissa. Kun Kirken silmät vähitellen tottuivat kirkkauteen, hän erotti halkeilevien ihonkaistaleidensa alla hehkuvia valonlähteitä muttei havainnut jälkeäkään tulikristalleista. Liikehtivä merilevä kiemurteli hänen sormiensa lomasta ja käsivartta pitkin joka suuntaan kähertyen, mutta hän ei vastustellut.
Luolan seinämien kaarevat halkeamat ja syvennykset olivat kuin taskuja merilevässä, joka roikkui kappelin kattoa muistuttavasta rakenteesta. Nämä taskut olivat kuin korallista ja simpukoista sekä hänen nyrkkinsä kokoisista, syisistä siemenkodista muodostuneita pyhäinjäännöslippaita. Hän ei edelleenkään varsinaisesti tuntenut kipua mutta tunnisti tyypillisenä oireena aistiensa muuttuvan vastakkaisiksi niin, että kylmä vesi tuntui kuumalta ja hänen lämmin otsansa kylmältä. Hänen vatsaansa lakkasi vääntämästä ja turtumus laantui vähitellen. Mutta hallusinaatiot eivät loppuneet.
Hänen kehoonsa virtasi energiaa, ja hänestä tuntui siltä kuin hän kykenisi hyppäämään pystyyn syvennyksestä, jossa istui, ja sukeltamaan suoraan mereen. Aman käsi kuitenkin puristi häntä olkapäästä, ja ote oli petollisen tiukka. Hänen kehonsa ympärille kietoutuneet merilevät olivat sekä palauttaneet hänen ruoansulatuskanavansa normaaliflooran että havainneet ja tunnistaneet uusia toksiineja hänen ruoassaan.
Kirke nukahti uudestaan ja näki unta salaperäisestä tulesta, joka nieli niin vedet kuin taivaankin. Hänen mielensä ampaisi vauhtiin kuin tunnelin halki kiitävä juna tuulen ujeltaessa hänen ympärillään. Hän havahtui jälleen vankisellistä, ja hänen ihonsa nylkeytyi irti kuten niin usein hänen painajaisissaan.
Hän heräsi säpsähtäen, ja kun hänen silmänsä räpsähtivät auki, hän alkoi vähitellen nähdä valon kajastuksen. Sade oli kaiketi lakannut yön aikana, mutta kallionseinämältä tippuvat vesipisarat rummuttivat katoksen kattoa epätasaiseen tahtiin. Hänestä tuntui kuin hänen kätensä olisivat olleet sidotut, mutta vaistomaisesti hän tiesi, ettei ollut valmis luovuttamaan. Kun hän sai paremman käsityksen ympäristöstään, hän tunsi nuotion tutun tuoksun sieraimissaan. Hän nousi pystyyn, ja vaikka hänen päätään yhä jomotti, hänen mielensä oli kirkas.
1.
Nämä isolaatit kerättiin Selvagenssaarten vesistä, minkä jälkeen ne kuljetettiin Portugalin mantereelle, jossa niiden eri kannat on pyritty eristämään.
2.
Siguatoksiineissa on se ongelma, että niiden tutkimus on vasta varhaisessa vaiheessa eikä tunnistettavia malleja ole löytynyt. Kellumme yhä tyhjiössä.
3.
Riippuen siitä, pakastetaanko vai kypsytetäänkö ruoka, se voi huomaamatta muuttua entistä myrkyllisemmäksi.
3.
Ciguatera-myrkytys on tunnettu jo Homeroksen Odysseian ajoista asti, ja kokonaisten miehistöjen kerrotaan saaneen myrkytyksen ja kärsineen hallusinaatioista sekä muista vakavista oireista. Monilla myrkytys johti jopa kuolemaan. Myös muut merenkulkijat, kuten Vasco da Gama, Fernão de Magalhães sekä James Cook, ovat kertoneet vastaavia tarinoita.
4.
Ongelma on, ettemme ole vielä tunnistaneet ciguateran myrkyllisiä yhdisteitä. Tyyneltämereltä kerättyjen näytteiden yhdisteet ovat jo hyvin tiedossa, mutta Atlantilta kerättyjen eivät.
5.
Kun laivojen miehistöt söivät saastuneita kaloja, he kertoivat kokeneensa monenlaisia fyysisiä sekä neurologisia muutoksia, jotka vastaavat ciguatera-myrkytyksen oireita.
6.
Tiedetään, että tautia on esiintynyt myös monilla Tyynenmeren ja Karibian saarilla. Historiallisten lähteiden kautta tiedetään myös, että joidenkin heimojen päälliköt olivat tarjonneet valtavia kaloja vihollisilleen. Nämä saarille saapuneiden kunniaksi ojennetut lahjat olivat todellisuudessa alkukantaisia biologisia aseita.
7.
Aiemmin näitä panssarisiimaeliöitä pidettiin yksinomaan trooppisten alueiden lajeina. Ilmastonmuutoksen myötä näitä lajeja on alkanut esiintyä yhä suuremmissa määrin myös lauhkeilla vyöhykkeillä, kuten Atlantin valtamerellä ja Välimerellä.
8.
Kun petokala syö tartunnan saaneen kalan, se edesauttaa toksiinin mutatoitumista, jolloin se kykenee replikoitumaan ja sopeutumaan kunkin lajin aineenvaihduntaan.
9.
Merten happamoitumisen, lämpötilan nousemisen ja Las Palmasissa sijaitsevan Cumbre Vieja -tulivuoren purkautumisen kaltaiset ilmiöt voivat osaltaan selittää asiaa. Jotkut purkaukset voivat kuitenkin olla hyödyllisiä, eikä niillä välttämättä ole negatiivisia vaikutuksia.
10.
Kasviplanktonit ovat tärkeitä kaikille planeettamme lajeille, sillä nämä mikrobit yksin tuottavat yli 50 prosenttia hengittämästämme hapesta.
11.
Selvagem Granden maaperä on hyvin samankaltainen kuin Marsissa, minkä vuoksi kosmonautti toisesta avaruusjärjestöstä auttoi meitä testaamaan kannettavaa tekniikkaa, jota tulisimme hyödyntämään seuraavalla Mars-lennollamme.
12.
Euroopassa ensimmäinen tapaus havaittiin vuonna 2004 Kanariansaarilla. Taudille tunnusomaisia oireita ovat tuntoaistimusten vastakkaiseksi kääntyminen, pienestäkin kosketuksesta aiheutuva kipu sekä kylmän ja kuuman tuntemusten sekoittuminen keskenään.
13.
Ilmastonmuutoksen myötä sellaiset haitalliset kasviplanktonlajit, joita ei aiemmin esiintynyt Makronesiassa, ovat alkaneet yleistyä alueella.
14.
Eräs toimittaja sanoi aikoinaan, että ciguatera on mikro-organismi, jota kalat käyttivät hyödyksi välttääkseen ihmisten saaliiksi päätymistä.
15.
Toksiinit eivät tuhoudu korkeissa lämpötiloissa, vaan kuumennettaessa yhdisteiden toksisuus voi joko nousta tai laskea. Riippuen siitä, pakastetaanko vai kypsytetäänkö ruoka, se voi huomaamatta muuttua entistä myrkyllisemmäksi ihmisille.
16.
Löysimme myös bakteereja, jotka kykenivät kasvamaan korkeissa suolapitoisuuksissa, mikä tekee niistä kiinnostavia astrobiologian ja biotekniikan näkökulmasta.
17.
Piikkimakrillien lisäksi he olivat syöneet napsijoita, meriahvenia ja barrakudia, mikä viittaa siihen, että ciguateraa esiintyy muissakin kuin suurissa kalalajeissa.
18.
Emme vieläkään täysin ymmärrä, kuinka molekyyli hajoaa ja reagoi eri olosuhteissa. Tästä syystä emme osaa myöskään selittää sen toimintaa ihmiskehossa, koska ruoansulatusjärjestelmämme toiminta tuo mukanaan uusia tekijöitä, jotka monimutkaistavat tätä vuorovaikutussuhdetta entisestään.
19.
On myös tärkeää huomata, että ciguatera voi tarttua sukupuoliyhteyden sekä rintaruokinnan välityksellä kuin myös raskauden myötä.
20.
Ciguateraa pidettiin aikoinaan taianomaisena tai ihmeellisenä johtuen sen vastustuskykyisyydestä ja siitä, että se tarttui myös eurooppalaisiin kauppiaisiin.
21.
On syytä mainita, että kentällä kannettavilla DNA-sekvenssereillä suorittamassamme DNA-analyysissa havaitsimme myös omavaraisia mikro-organismeja. Nämä ovat mikro-organismeja, jotka käyttävät energianlähteenään mineraaleja orgaanisen aineksen sijaan.
22.
Ongelma on, ettemme ole vielä tunnistaneet ciguateran myrkyllisiä yhdisteitä. Tyyneltämereltä kerättyjen näytteiden yhdisteet ovat jo hyvin tiedossa, mutta Atlantilta kerättyjen eivät.