Maalauskankaanaan luonnonmaisema ja rakennukset Katharina Grosse toteuttaa värikylläisiä ja radikaaleja näkyjä.
Katharina Grosse (s. 1961) asuu ja työskentelee Berliinissä ja Uudessa-Seelannissa. Grossea kiehtoo ajatus siitä, miten väri vaikuttaa ympäristöön. Suuria, paikkaan suhteutuvia teoksia maalatessaan hän on astunut täysin kehysten ulkopuolelle, ja hänen kankaanaan toimivat niin luonnon muodot kuin lattiat, seinät ja muut rakennetut ympäristöt. Hänen mielestään maalaus ”voi laskeutua minne vain: munankuorelle, kyynärtaipeeseen, asemalaiturille, lumeen ja jäälle tai vaikka hiekkarannalle”.
Myös taiteilijan työvälineet ovat moninaiset: Grosse maalaa teollisella spraymaalipyssyllä, mutta levittää väriä myös omilla käsillään sekä teloilla ja siveltimillä. Maalausprosessin lopputulos onkin pikemmin maantieteellisestä paikasta esiin ponnistava veistos kuin perinteinen maalaus.
Katharina Grosselle maailman tarkasteleminen kytkeytyy samanaikaiseen toimintaan. Maalaaminen on hänelle teko, joka syntyy suhteesta juuri tiettyyn paikkaan ja mukautuu siihen, mitä maalaamisen aikana sattuukin tapahtumaan. Monikerroksiset, haptiset teokset ovat radikaaleja ja provosoivia, ja ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden kokea todellisuus toisin.
Hänen viimeaikaisia näyttelyitään ja paikkasidonnaisia teoksiaan ovat mm. The Horse Trotted Another Couple of Metres, Then It Stopped, Carriageworks, Sydney (2018), Wunderbild, Prahan kansallisgalleria (2018/2019), Mumbling Mud, chi K11, Shanghai (2018/2019), ja chi K11, Guangzhou (2019), kaksihenkinen esitys Mural: Jackson Pollock / Katharina Grosse, Museum of Fine Arts, Boston (2019/2020), sekä It Wasn’t Us, Hamburger Bahnhof – Museum für Gegenwart – Berliini (2020–2021).
Katharina Grosse: Shutter Splinter, 2021 ©Maija Toivanen/HAM/Helsinki Biennaali 2021
Shutter Splinter, 2021
Katharina Grosse toteuttaa biennaaliin maalausinstallaation, joka ottaa haltuunsa Vallisaaren vanhan koulurakennuksen ja sitä ympäröivän villiintyneen kasvillisuuden. Sotilassaaren lapset kävivät koulua 1950-luvulta 1980-luvulle. Rakennuksen sisätiloista on sittemmin löytynyt haitallisia mikrobeja eli aktinobakteereja, joten se on nykyään käyttökelvoton. Grosse on tehnyt vanhasta koulusta ulkoilma-ateljeen plein air -perinteen hengessä tai kuten Edvard Munch, joka altisti maalauksiaan sääolosuhteille.
Teoksessa rakennettu maisema ja luonto sekoittuvat toisiinsa, kun väri leviää koulurakennuksesta ja siihen nojaavasta, terävän muotoisista vanerilevyistä koostuvasta kasasta ympäröivään kasvillisuuteen. Näyttelyn jälkeen koulurakennus puretaan, ja maalaus katoaa vähitellen maisemasta vuodenaikojen vaihtumisen myötä. Grossen lyhytaikainen mutta visuaalisesti näyttävä interventio muistuttaa ajan kulusta kulttuuriperinnön ja luonnonkierron risteyksessä.
Kuva 1: Markus Jans
Katharina Grosse
Shutter Splinter
2021
Akryyli vanerille, maahan ja seinälle
Tuotantotiimi, Katharina Grosse:
Hans Grosse, Arne Schreiber: tuotantovastaavat
ArtEngineering GmbH (Herwig Bretis, Alexander Spänig): rakennesuunnittelu
Tilaaja HAM/Helsinki Biennaali 2021
Courtesy of KÖNIG GALERIE